Ohhoh, taas on kuukausi vierähtänyt, ihan tuosta vaan. Töitä on tullut tehtyä taas enemmän kuin laki sallii (tai ihan nippanappa niissä rajoissa) ja loppuaika on mennyt koiran kanssa puuhaillessa. Mökkikausi avattiin tältä keväältä pääsiäisenä, kun oltiin melkein viikko putkeen mökillä (ihanaa, loma!).
Adan kanssa ollaan treenailtu aika vaihtelevasti. Olimme Koirakoulu Kompassin pentukurssilla, jota voin kehua ihan täydestä sydämestäni. Meillä kouluttajana oli Tiina Paavola ja kurssi keskittyi perus- ja arkitottelevaisuuteen, käytiin läpi kontakti monista eri asennoista, tule, odota, koske, alusta, sivulle sekä ennen kaikkea komento jätä, joka minun ja Jiin mielestä jo yksinään oli koko kurssin hinnan väärti :) Kurssilla keskittyttiin perusasioihin ja keskusteltiin aika paljon siitä, miltä harjoittelu oli kullakin viikolla tuntunut ja mikä sujui. Adan kanssa oltiin harjoiteltu kontaktia jo aika paljon samoin kuin perusliikkeitä (maahanmeno on yhä tosi vaikeaa, siihen tarvitsen apua tässä lähiaikoina). Tiesin, että ne sujuvat kotioloissa hyvin, mutta pentukurssin häiriö oli kysymysmerkki, kun Ada tuntuu ihan kuurolta muiden koirien seurassa. Luokassa jostain syystä koira silti keskittyi ja teki kuten halusin, viikosta toiseen. Olen ihan hirmu ylpeä meidän koirasta! Jostain syystä keskittyminen katoaa kyllä välittömästi kun tullaan pois sieltä luokasta ja esim. kohtaaminen koirakoulun pihalla onkin sitten jo ihan toista...
Ada on alkanut haukkua vähän ikävästi, se haukkuu kun sillä on tylsää tai huomiohaukkua tai ihan muutenvaan. Mökkikeikoilla olen opettanut sille käskysanan hauku ja yrittänyt opettaa myös sitä hiljaa -komentoa, se ei vielä ihan ole mennyt jakeluun. Tai ainakaan Ada ei tottele sitä :)
Pentukurssin lisäksi uskaltauduin minäkin yhteen Collieyhdistyksen näyttelykoulutukseen ja meni kyllä Adalta niin penkin alle kuin voi, paljolti siksi että emäntä ei ollut yhtään kärryillä siitä mitä olisi pitänyt tehdä. Siinä juoksuosiossa Ada jahtasi mun koipia, se ei suostunut näyttämään hampaitaan ja seisominen oli niin ja näin. Silti olin ylpeä siitä, että se oli kuitenkin juoksua lukuunottamatta verrattaen rauhallinen ja että minä itse en kerännyt kierroksia siinäkään vaiheessa kun kouluttaja otti multa hihnan ja pisti koiran kuriin mun puolesta. Kyllä mä tiedän, että oon väliin liian löllö Adan kanssa, mutta tuntuu kertakaikkisen vaikealta tietää milloin saa vaatia ja milloin taas ei. No, kai tässä oppii.
Lisäksi aloitettiin tänään ihmisjäljen alkeet -kurssi ja treenattiin makkararuutua ihan aluksi (teorian lisäksi, tietty). Käytännössä Jii tamppasi meille metrixmetri ruudun, johon ripotteli makkaraa tiheämmin reunalle ja harvemmin keskelle. Nyt sitten koiran pitäisi oppia omatoiminen, rauhallinen nakkien etsintä ruudusta niin, että se pysyy ruudun sisällä ja alkaa hiffata, että tallattua maata kannattaa nuuskia koska sieltä bongaa nameja. En muuten tiennyt, että jäljestyksessä se tallatun maan jälki on se tärkein - luulin, että se olisi ollut ihmisen haju. Se kuulemma kestä maksimissaan 12 tuntia, ja aurinko, kova alusta ja kaatosade voi viedä sen sieltä parissa kymmenessä minuutissa (erittäin hyvä oppitunti muuten, jos joskus pitää olla lakia paossa :)
Kivaa koirailua siis ollut, eniten olen kuitenkin nauttinut niistä hetkistä mökillä, jolloin aurinko paistaa ja koira pinkoo vapaana minkä kintuista pääsee pitkin peltoja. Vitsi kun sitä vois aina pitää vapaana...
