Päätin tällä viikolla jättää ratsastuksen tauolle syksyksi. Tuntuu haikealta ja oikeastaan aika vaikealtakin. Rationaalisesti ajateltuna siihen ei löydy logiikkaa, olen viimeisen vuoden säännönmukaisesti priorisoinut ratsastuksen sijaan aina jotain muuta silloin kun on pitänyt valita. Ja silti, se on mun pitkäaikaisin harrastus ja parasta päänselvittelyä silloin kun ahdistaa. Ja hevoset on vaan ihahhania, minkäs sille tekee.
Kieltäydyn kuitenkin ajattelemasta, että oon lopettamassa koko lajia. Aloitan sitten taas kun aika on sopivampi ja pystyn nauttimaan taas siitä, enkä vain pure hammasta joka kerta kun mietin, että tässäkin oon vaan mennyt alaspäin. Tuskin kokonaan ilman pystyn olemaan, alkusyksylle on työpaikan kautta varattu issikkavaellus ja varmaan käyn jollain irtotunnillakin siinä välissä. Katsotaan, mitä tapahtuu. On se vaan silti outoa, että asiat muuttuvat..
Adan kuulumisia ajattelin edelleen päivittää, mutta mietin vähän olisiko sille joku parempi osoite kuin tämä blogi. Katsotaan, katsotaan.
