Outo vuodenalku, jotenkin tosi ehdoton - joko menee tosi hyvin tai sitten menee tosi huonosti, aika vähän ollaan päästy näkemään tasaista ja harmaata. No kukaties se on hyväkin, en koe että se tasaisen harmaa oikein mulle sopisikaan. Mutta silti...
Ratsastusrintamalla on ollut vähän pätkittäistä - toisina viikkoina ei ole tullut yhtään tuntia ja toisinaan on paahdettu kolmekin aika tiukalla tahdilla. On ollut muutama melko penkin alle mennyt tunti (yhtä hevosta en vaan kertakaikkiaan tajua vaikka muut sillä hienosti menevätkin ja toinen oli ihan nuori ja uusi tuttavuus vielä).
Mutta kaksi tuntia on mennyt aivan loistavasti, upeasti, säkenöivästi. Tai oikeastaan kolme, koska viime perjantaina ratsastin kaksi putkeen. Ja uskallan jopa raportoida niistä, vaikka seuraava tunti meneekin omakehuhaisee-mentaliteetilla tietty taas metsään... :)
Menin korvaustunnin eri opettajan ohjauksessa kuin yleensä. Menin taas samalla saksalaistyyppisellä ruunalla, jolla olen syksyllä ja tämänkin vuoden puolella jo ehtinyt vääntää. Tehtiin siirtymisiä, mikä toimi tosi kivasti - aluksi hevonen oli hirvittävän hidas pohkeelle ja epätasainen, mutta kun piti ottaa koko ajan puolipidätteitä tai kunnon pidätteitä niin sai tuntuman aktiiviseksi ja pohkeet päälle. Seurauksena se, että hevonen alkoi toimia kunnolla takaosastaan ja tuli jopa vähän kokoon - mulle ihan mieletön kokemus. Tunne oli ihan erilainen, nyt ei askel heiluttanut yhtään ja vaikka mentiin kolmikaarista kiemurauraa maneesissa oli koko ajan sellainen olo että mahtui hyvin vaikka askel olikin valtava edelleen.
Toinen oli viime perjantain tuplatunti, sain lempparini vihdoin tunnille - en tiedä miksei tuo esteruuna ole oikein ollut nyt meidän tunnilla. Hevonen on siitä vaikea ratsastaa, että sitä ei saa ottaa suusta kovasti ja silti pitäisi koska se lähtee helposti kiihdyttämään askelta kun pitäisi taivuttaa (superjäykkä) . Sen kokoaminen on melkein mahdottomuus - en ole kovin montaa kertaa semmoista ihmettä nähnyt ja vähänkö tuntui upealta, että itse pääsi silti vähän sinnepäin ratsastelemaan!
Ensimmäisellä tunnilla aiheena oli kokoamisen ja puolipidätteen harjoittelu, mentiin aluksi keskiympyrällä taivutusharjoituksia, ensin sisäänpäin ja sitten sama ulospäin. Tuntui vähän hassulta mennä koko ajan samaan suuntaan ympyrällä, mutta tottahan ope puhui kun sanoi, että jos taivuttaa oikein ulospäin, niin on ihan sama mihin se ympyrä sitten menee. Ja tuntuihan tuo tehoavan, itse asiassa ulospäin taivutus oli helpompaa. Tässä harjoituksessa oli tarkoituksena saada hevonen rennoksi ja ylös selästään ja sitä lähdettiin tekemään laskemalla tarkoituksella hevosen kaulaa pidemmäksi ja alaspäin taivutuksen avulla. Sisäkäsi pidettiin vähän apuohjamaisesti reiden takana, ulko-ohjalla ja sisäpohkeella pidettiin hevonen taipuneena. Tässä ulko-ohjatyöskentelyssä sai kivasti tuntumaa paremmaksi, pitääkin muistaa että tuo on hyvä apu silloin kun mun on vaikea löytää tuntumaa.
Lopputunti tehtiin siirtymisiä kolmikaarisella kiemurauralla, aluksi käynti-ravi-käynti, ravista pysähdykseen ja lopulta ravi-laukka-ravi siten, että joko sisäkaarre mentiin laukassa ja muut ravissa tai päinvastoin. Siinä olikin aika sumplaaminen 5 ratsukon kanssa maneesissa, mutta alan vähitellen kallistua siihen opettajan ajatukseen, että kun on vaikeampia tehtäviä niin "pitää alkaa tekemään", ei voi vain lallatella selässä kierros tolkulla. Vaikka onhan siinä kyllä välillä ihan tosi paljon keskittymistä...
Hevonen meni tosi kivasti, vaikka välillä huomasin etten valmistellut siirtymisiä kunnolla. Tästä oli aina seurauksena se, että istunta katosi kokonaan, jalat surffasivat eteen ja hevonen jännittyi. Kun keskityin keskivartaloon ja pidätteiden tekemiseen sieltä, homma pelitti. Ja ulko-ohjalla tehtyjä pidätteitäkin hevonen sieti tosi hyvin. Olin tässä vaiheessa ihan ok tyytyväinen, loppuraveissa hevonen oli irtonainen ja aika rento sekä kivasti ulko-ohjalla.
Seuraavalle tunnille lähdettiin suoraan vähän toisenlaisissa fiiliksissä - eka tehtävä oli kevyt ravi ilman ohjastuntumaa ja musta tuntui, että kadotin koko yhteyden hevoseen ja omaan istuntaani siinä samalla. Hevonen kyllä on muutenkin vähän semmoinen, että kun sille antaa hetkeksi pitkät ohjat, saa pitkälti aloitella uudestaan. Nyt tunnin aiheena oli sulkutaivutus ja vaikka itse liike tuntui tosi vaikealta - ei saatu kovin jyrkkiä väistöjä ollenkaan - niin niiden tekeminen auttoi hevosta tulemaan kuulolle. Kunhan ensin keksin, että tosiaan, liikettä saa pitää vastaan ulko-ohjasta. Taas kerran kävi niin, että kun sisuuntuneena todella aloin ratsastaa kunnolla, pidin ulko-ohjasta, muistin katsoa sisä-ohjan ja varmistaa sisäpohkeen läpimenon ja käyttä istuntaa ihan oikeasti, niin hevosessa tapahtui iso muutos. Yhtäkkiä se kulki ihan nöyrästi ja kiirehtimättä - ja siis koottuna. Sen rakenne ei anna ihan älyttömän hienoksi tuota muotoa, mutta voi että, tuntui kyllä tosi hyvältä! Näistä hetkistä sitä taas muistaa, miten kiva laji tää on!
