Pakoon :)

Tää oli huippu! Kieltämättä joskus menneinä työaikoina teki mieli laittaa jotain just tällaista poissaoloviestiin..

Zumba = aerobic?

Kävin tänään kokeilemassa työpaikan tarjoamaa Zumbaa - sitä kun oli jo äiti ja monet kaverit kehuneet kivaksi ja tehokkaaksi. Kivaa ja tehokasta se olikin ja lattarirytmeistä oon tykännyt aina, kivaa oli erityisesti myös se, että tunti oli ilmainen ja sinne pystyi piipahtamaan siinä työn lomassa. Jäin vain miettimään, että mistä ihmeestä se Zumba-hype on oikein tullut? Minusta se oli kyllä ihan tavallista aerobicciä, jossa musiikki oli lähempänä lattarimusaa. Joo, jotkut jalkakuviot muistutti etäisesti salsakurssilla oppimiani kuvioita ja lanteita ketkutettiin tavallista enemmän, mutta kyllä se silti enemmän aerobicciä oli kuin tanssia. Kivaa siis silti, mietin vain sitä hypeä :)

Kävin tänään oikeassa ryhmässäni ratsastamassa, olen vaihtanut päivää ja ryhmää edelliskaudesta. Oli kiva kun porukka toimi selkeästi ryhmänä ja että mut oikein toivotettiin tervetulleeksi tunnille. Taso on parempi kuin oma tasoni, mutta niinhän sitä oppii. Kateellisena vaan joutuu vierestä seuraamaan kun toiset saa hevoset suit sait pyöreiksi ja toimimaan.

Mutta meni mullakin ihan kivasti, menin 6-vuotiaalla ruunalla, joka oli oikea sympaattisuuden huippu! Se reagoi vielä tosi vahvasti painoon ja jouduin moneen kertaan oikein miettimään mitä ihmettä kääntäessä teen kun hevonen lähti melkein päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Olihan tuo vielä vähän raaka ja laukastaan jäykkä, mutta hirmu kiva ratsastaa, kun liikkui itse ja antoi kivan tuntuman. Jotenkin tosi ratsastettava hevonen, kertakaikkiaan.

Nyt on taas olo väsynyt ja raukea. Tartteis varmaan mennä nukkumaan, kiireinen viikko töissä taas. God natt, sov gott!

I love ratsastus!

Joskus näinkin päin. Kävin vielä "kesätallilla", ostin yhden rästitunnin vielä fiilistelläkseni niitä hevosia. Ja vitsit, keskiviikon jälkeen oli kyllä ihanaa saada taas vähän onnistumisen kokemuksia - nyt oli upea andalusialainen kimo alla, joka heti alkumetreistä tuntui tasapainoiselta, antoi tuntuman ilman mitään nykimisiä ja muutenkin poislukien lievää energiattomuutta paikoitellen oli ihan supertäydellinen ratsu.

Jäin miettimään samalla mitä kesän ratsastuksista käteen - opetushan ei mielestäni ollut mitenkään erityisen paljon parempaa tällä tallilla kuin muillakaan joissa olen nyt viime aikoina käynyt, mutta hevoset vain ovat selkeästi parempia. Valitettavasti ei automaatteja nekään, joten hommia joutuu ratsastajakin tekemään, mutta niillä saa kivasti fiiliksiä kyllä siitä, miltä tuntuu kun hevonen kokoaa, liikkuu eteenpäin tasapainossa, asettuu oikein jne. En ehkä vielä osaa jäykemmillä ja huonommin läpiratsastetuilla hevosilla toistaa samaa, mutta ymmärrän ainakin mitä ollaan hakemassa, mikä on iso juttu sekin.

Asiasta ihan kukkaruukkuun: mulla oli joskus kimo kisapolle. Muistelin Juria lämmöllä tänään hinkatessani sienellä keltaisia tahroja irti tämän kimon valkoisesta karvasta. Juri oli puhdas aina juuri sen 5 sekuntia sen jälkeen kun sen oli pessyt ja jotenkin kummasti kisapaikoille päästyämme se oli onnistunut värjäämään ainakin jonkin osan itsestään eri väriseksi ja ratsukko pääsi joka kerran aina yhtä tyylikkäästi radalle. Kimon kanssa on kivempaa?

Tämän tunnin aiheena oli pysähdykset, mutta tehtiin tosi paljon ihan perusratsastustakin, isoa keskiympyrää yms. Vaikea kommentoida tuntia kun lähes kaikki tuntui helpolta, kivalta ja ennen kaikkea miellyttävältä, kun askelluskin oli niin tasaista. Opettaja käski mua useampaan otteeseen tosin rentouttamaan hartioita, joten ehkä sinne jäi jännitystä kuitenkin. Samoin pysähdyksissä jalat lähti aina nousemaan ja pienoisia ongelmia oli tulla pysähdyksiin suoraan. Mutta muuten oli ihan excellent tunti, jippiaijee!

Kramppaa

Se vielä tämän viikon uinneista, että molemmilla kerroilla on jalkapohjissa on vähän tuntunut ikävää kramppailua, joka melkein on yltynyt suonenvedoksi asti. Lientynyt kyllä kun on vähän aikaa kävellyt matalassa päässä, mutta jotenkin uidessa ei kyllä haluaisi tuollaista ollenkaan - sen verran karmeita juttuja uimareiden suonenvedoista on kuultu!

Onko nyt siis kyse siitä, että olen juonut huonosti (ihan mahdollista esim. eilen jolloin oli kokousta kokouksen perään ja sitten pyöräilyä ja kävelyä ennen tuota uimakeikkaa), että balleriinoilla kävely todella on kamalan huono juttu jaloille vai että magnesiumit ja muut kivennäiset puuttuu? Viimeistä vaihtoehtoa ajatellen päätin aloittaa magnesiuminlisän syömisen, mutta kun se vihulainen sotkee raudan imeytymistä niin täytyy koittaa löytää päivästä joku hetki jolloin ne ei olisi samaan aikaan systeemissä. Tää rautakuuri on myös huikea maidon juonnin kannalta, koska kalsium samoin kuin magnesium estää tuota raudan imeytymistä ja pitää pitää vähintään parin tunnin tauot välissä kun on rautaa ottanut.

Pitää seurailla tuota kramppailua, josko asettuisi. Tai sitten alan käyttämään töissäkin niitä Vibram FiveFingereitä, joista en ole juttua vielä älynnytkään kirjoittaa (ne hiertävät, joten olen suhtautunut vähän nihkeästi toistaiseksi).

Silkkaa sikailua?

Eilinen ratsastustunti oli kyllä taas jotain niin mielenkiintoista, että. Ei tämä laji ainakaan liian helpolla jaa sitä fiilistä, että vitsit kun tää sujuu. Kesän jälkeen palasin vanhalle tallille ja sain lempparitamman - asiat siis periaatteessa hyvin.

Vaan heti kun kiipesi selkään tajusin kesän toisen tallin huippuhevoskokemuksista, että tää hevonen ei liiku itse eteenpäin yhtään. Enkä näemmä edelleenkään osaa ratsastaa eteenpäin tuollaista pohkeille äärimmäisen hidasta yksilöä vaan sain sellaisen tappelun aikaiseksi, että sitä kesti koko tunnin ja tuntui varmaan pahalta hevosestakin (ratsi paukuttaa pohkeella sen kun kerkiää ja nappaa raipalla). Musta ainakin tuntui. En ollut muistanut kannuksiakaan ottaa mukaan, mikä oli tyhmää koska juuri tuolla hevosella se kannus olisi varmasti satabiljoonaa kertaa parempi kuin pohkeen ylenmääräinen käyttö. Pitää ottaa syksylle tavoitteeksi hevosen herkistäminen. Se on selvästi taitolaji, joka ei ihan vielä ole näpeissä...

Tehtiin ihan perusratsastusta, mutta kun hevonen ei taipunut mihinkään (en tiedä oliko vain kesän jälkeen jäykkä vai mikä oli, mutta kulki vasempaan lapa koko ajan sisään kääntyneenä eikä suostunut siitä paketista hievahtamaan) eikä liikkumaan (ope sanoi, että se pitää ottaa yöksi sisään näemmä, ilmeisesti laitsalla väsyttää itseään liika), ei päässyt itsekään oikein ratsastamaan huolellisesti mitään. Laukastakin saatiin tappelu, jossa en vieläkään tiedä, että olisiko pitänyt suuttua vai oliko hevonen niin jäykkä että sen laukkakin oli jotenkin selästä ihan tönkköä ettei se vaan oikeasti pystynyt yhtään siinä asettumaan pudottamatta raville. Oliko se siis sikailua vai ei?

Mutta pistetään tämä harjoittelun piikkiin. Kiva oli silti tulla takaisin tälle tallille, kolme uutta näpsäkän näköistä hevosta joten eiköhän se tästä. Vakiotunti vaihtui joten ensi viikolla näen minkälaisessa ryhmässä tänä vuonna ratsastelen.

Tänään oli ihan urheilupäivä - pyöräilin töihin sen yhteensä 22 km, kävelin 7 km kaverin kanssa ja illalla vielä Jiin kanssa uimaan 500 m. Kyllä tuo puoli kilsaakin jo ihan tuntui tämän jälkeen. Ratsastustunnin jälkeen olin jo aamusta ihan jäykkänä, lonkan koukistajat ja takareidet ihan jumissa. Tänään vois vaikka vähän venytellä :D

Kesäilta Lauttasaaressa

Syksykin on ihan kivaa, ei siinä mitään, mutta kyllä nämä viimeiset kunnon kesän hetket haluaa myös tallentaa jonnekin tuonne takaraivoon talven kylmiä hetkiä varten. Käytiin kävelemässä Lauttasaaren rantaa ihanassa auringonlaskussa ja kyllä teki hyvää rankan duunipäivän jälkeen.


Larun rantaviiva on vähän petollinen. Sitä ajattelee, että ei se nyt niiiin pitkä ole. On se. Sai hyvän väsyn päälle kyllä ihan pelkällä leppoisalla kävelyllä. Mutta oli tosi kaunista - Ihana, ihana kesä!

Pyöräilyä ja uintia

Työmatkapyöräily on ottanut kipinää ja olen jaksanut polkea melkein joka päivä töihin, myös tänään vaikka satoi. Matka ei ole oikeastaan tuntunut kovinkaan paljon helpommalta, mutta matkan tuttuus helpottaa sentään jonkin verran, tietää ettei mäki jatku ikuisuuksiin ja että tässä kohtaa kannattaa mennä vähän matalammalla vaihteella. Viikonlopun jälkeen pyöräily oli selvästi kevyempää, ilmeisesti en osaa vielä syödä tarpeeksi hyvin, että energiat täyttyisivät oikealla tavalla tähän päivittäiseen liikuntaan.

Töissä on onneksi hyvät suihkut ja myös erittäin näppärä kuivauskaappi vaatteille, joka ainakin pelasti tänään kun läpimärkänä tallustelin töihin. Lähtiessä oli kiva saada kuivaa päälle.

Lisäksi käytiin eilen Jiin kanssa uimassa, vedin ehkä noin puoli kilometriä rintauinnilla ja sekin tuntui aika paljolta. Ilmeisesti mennään huomenna taas, joten eiköhän sekin ala helpottua. Ollaan ilmoittauduttu kuukauden päästä alkavalle lyhyelle rintauinnin tekniikkakurssille, joten ehkä tuo tekniikkakin siitä hioutuu.

Lisäksi ratsastuksenopettaja kannusti tänään osallistumaan Suomen Ratsastajainliiton kuntoremonttikisaan, missä testataan lihaskunnon ja venyvyyden kehittymistä puolen vuoden aikana. Osallistun, jos kehtaan mennä opelle näyttämään, miten onneton lihaskunto mulla on. Vaikka tän päiväisen ratsastuksen jälkeen se ei kyllä liene mikään yllätys - mutta siitä lisää joskus toiste. Nyt on pakko mennä nukkumaan, pyöräily väsyttää!

Kökkö polvi

Voiko olla niin, että polvet ei kestä pyöräilyä? Oikea polvi tuntuu vähän turvonneelta ja kipeältä kun sen taivuttaa. Kosketusherkkäkin on joissain kohdissa. Outoa.

Joku roti sentään

Maanantaina alkoi työt ja taas tuntuu kuin koko kesä olisi mennyt. En sitten tehnyt kesällä mitään, ehkä ihan hyvä niin. Tekemättömyyskin, semmoinen kellottomuus että menee vaan ja syö kun on nälkä ja nukkuu jos väsyttää on kai ihan hyväksi ihmiselle, vaikkei nyt saanutkaan sitten kirjoitettua blogia tai tehtyä kaikkia niitä rästihommia, joita oli ajatellut.

Kunnon suhteen kuitenkin vähän ottaa pattiin, koska edellisen kerran kävin juoksemassa Naisten kympillä ja suunnistamassa Venloissa, sen jälkeen en olekaan tehnyt kuin satunnaisesti ratsastellut (enemmän kyllä kuin on blogiin asti ennättänyt tekstiksi). Mutta nyt on ryhdistymisen aika - ilmeisesti - koska työkaveri haastoi sen mätämunaluuseriksi, joka ei selviäisi tänään töihin pyörällä. Nukuin pommiin (taas, sama kävi eilenkin) ja ehdin jo miettiä, etten kuitenkaan lähtisi. Sen verran haastemieltä kuitenkin oli, että lähdin - kun olin kerran edellisenä päivänä käynyt oikein pyörälaukunkin ostamassa. Oli kyllä hyvä ostos, kiva pyöräillä niin ettei selkä ole koko ajan ihan märkä.

Sen verran kunto oli alhaalla, että aika rauhaksiin joutui polkemaan ja reittikin oli vähän hukassa, mutta perille päästiin ja ihan hyvä olo kyllä oli. Työmatka on vain 11,1 km joten ihan huimia päiväkilometrejä ei tule, vaikka tämän ottaisi tavaksikin. Aikaa meni tänään vähän vajaa 40 min, katsotaan josko se siitä vähän kutistuisi.