Maanantaina alkoi työt ja taas tuntuu kuin koko kesä olisi mennyt. En sitten tehnyt kesällä mitään, ehkä ihan hyvä niin. Tekemättömyyskin, semmoinen kellottomuus että menee vaan ja syö kun on nälkä ja nukkuu jos väsyttää on kai ihan hyväksi ihmiselle, vaikkei nyt saanutkaan sitten kirjoitettua blogia tai tehtyä kaikkia niitä rästihommia, joita oli ajatellut.
Kunnon suhteen kuitenkin vähän ottaa pattiin, koska edellisen kerran kävin juoksemassa Naisten kympillä ja suunnistamassa Venloissa, sen jälkeen en olekaan tehnyt kuin satunnaisesti ratsastellut (enemmän kyllä kuin on blogiin asti ennättänyt tekstiksi). Mutta nyt on ryhdistymisen aika - ilmeisesti - koska työkaveri haastoi sen mätämunaluuseriksi, joka ei selviäisi tänään töihin pyörällä. Nukuin pommiin (taas, sama kävi eilenkin) ja ehdin jo miettiä, etten kuitenkaan lähtisi. Sen verran haastemieltä kuitenkin oli, että lähdin - kun olin kerran edellisenä päivänä käynyt oikein pyörälaukunkin ostamassa. Oli kyllä hyvä ostos, kiva pyöräillä niin ettei selkä ole koko ajan ihan märkä.
Sen verran kunto oli alhaalla, että aika rauhaksiin joutui polkemaan ja reittikin oli vähän hukassa, mutta perille päästiin ja ihan hyvä olo kyllä oli. Työmatka on vain 11,1 km joten ihan huimia päiväkilometrejä ei tule, vaikka tämän ottaisi tavaksikin. Aikaa meni tänään vähän vajaa 40 min, katsotaan josko se siitä vähän kutistuisi.
2 kommenttia:
Mä oon kade tosta pyöräilystä. En ole vielä saanut aikaiseksi pyöräillä töihin, itse asiassa hiljaista on ollut treenirintamalla muutenkin.
Kaupunkiliikenteessä on kyllä vaikea saada keskinopeutta kovinkaan hyviin lukemiin.
Mutta sä oot niin reipas muuten ;)
Joo, yritin tänään laskea, että kyllä se valoissa odottelu varsinkin siinä klo 16 tietämillä vie yli 5 minuuttia pelkästään ja koko ajan kun joku voi bussipysäkiltä hyökätä pyörätielle ei tietty uskallakaan mennä niin lujaa. Mutta oon alkanut ajatella nyt niin, että ehdin rauhassa 40 min keskittyä tulevaan päivään ja sitten nollata duunin jälkeen. Kai se toimii :D
Lähetä kommentti