Olen minä tässä välissä ratsastellutkin, vaikka syysflunssien ja työmatkojen vuoksi vähemmälle se onkin jäänyt. Viimeksi olin älyttömän väsynyt ja päätin mennä ilman satulaa, mikä oli vaihteen vuoksi sika kivaa. Meni kuulkaa sulkutaivutuskin ihan hienosti vaikkei satulaa ollutkaan ja hevosen pää oli ihanasti oikein päin ja liike joustava. Tänään vuorossa oli sitten avotaivutuksen HC-vääntöä, oikein kunnon hifistelyä. Meillä oli sijaisope ja koin saavani eri open neuvoista taas tosi paljon apua, tärkeimpinä neuvoina varmaankin oli pitää huoli siitä ettei taivutuksessa (tai ympyrällä) paino lähde ulkopuolelle ja ratsastaa hevosta tahdin sisällä eteenpäin, jolloin se alkaa kunnolla kantaa itseään.
Mutta olihan sulkutaivutukseen verrattuna avotaivutus vaan vaikeaa. Jotenkin sen hevosen etuosan hallitseminen on älyttömän vaikeaa ja kun hevonen karkaa sieltä lavoistaan ja on molempiin suuntiin aina erilainen, niin siinä oli ihan kylliksi palikoita mietittävänä. Lähdettiin työstämään ensin isolla ympyrällä sitä, että hevoset kääntyvät. Ei tarvinut asettua eikä taipua aluksi, vain liikkua kunnolla eteen ja kääntyä etuosastaan. Vastataivutuksen avulla vähitellen hiottiin sisäpohje kättöön ja sitten kunnon asetus. Toimi kuin junan vessa! Avotaivutuksessa tamma yritti päästä helpolla ja kaahata, ja siinä oli pikkiriikkisen sitä tahdin hallintaa. Otin rauhassa voltteja ennen avotaivutukseen lähtemistä ja aina kun oma pää oli tekemisessä mukana meni ihan sika hyvin. Ja sitten kun ei ollut, meni ihan päin honkia. Mutta onnistumiskokemukset oli kyllä ihan mielettömät, kun hevonen rentona, peräänannossa ja kunnolla itseään kantaen teki koko suoran avotaivutusta. Ope kysyikin viimeisellä kierroksella, että tää meni just nappiin mutta jos sä kerran osasit tehtävän, mikset tehnyt jo ensimmäisellä kierroksella? No, enpä tiennyt osaavani, ainakaan sillä hevosella.
Mutta oli kyllä yksi siisteimmistä ratsastustunneista aikoihin... Jess!
