Meinasin laittaa otsikoksi, että kroppa ei vaan jaksa. Kun ei vaan jaksa. Onhan tässä ollut unettomia öitä, työstressiä, antibioottikuureja ja opinnotkin jätin jäähylle tältä keväältä. Mutta ärsyttää, että kun vihdoin ajattelee olevansa ihan ookoo ja raapii itsensä ylös sängynpohjalta ennen kello kuutta niin sitten treeneissä vaan loppuu puhti ihan kokonaan puolen tunnin perästä ja alkaa oksettaa. Oli niin kurja olo, että oli pakko vikat säkkitreenit vaan huilia ja istua katsomassa muiden tsemppausta. Grrr.
Ilmeisesti kroppa yrittää kertoa, että se on vieläkin väsynyt. Pitää opetella kuuntelemaankin sitä tässä joskus. Tätä yhteistyökyvyttömyyttä on vaan nyt jatkunut jo niin pitkään, etten enää jaksaisi ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti