Vitsit, että oon tehnyt töitä tänä syksynä. On ihanaa, että on työ josta on valtavan, valtavan innostunut. Mutten muista milloin olisi tullut ihan näin väsyneenä kotiin ja niin, ettei edes jaksa ajatella mitään järkevää. Tai mennä ulos. Kun päivät venyvät sinne 10-12 tunnin pintaan säännönmukaisesti, ei oikein jää enää aikaakaan tehdä mitään muuta. Yks viikonloppu mietin, että olkoon työnteko vaikka kuinka kivaa, mutta pitäähän sitä ihmisellä olla muutakin elämää.
Siispä tällä viikolla kävin ratsastamassa, menin kuoroon (jossa ei konsertin jälkeisessä henkisessä krapulassa ollut juuri ketään paikalla) ja ensimmäistä kertaa ikinä kirjoituskurssillekin. Se oli kivaa se, vaikka tarkoittikin etten päässyt viikonlopun viettoon ennen iltakasia eilen. Oli ihanaa ensinnäkin kirjoittaa jotain pientä ja ihanan kamalaa antaa se vielä muille luettavaksi ja kritisoitavaksi. Ei kun ensi viikolla uudestaan :) Tosi mukavassa hengessä siellä kuitenkin mentiin, eikä kukaan suoraan päin naamaa sanonut, että tää oli ihan roskaa, kunhan ystävällisesti ohjattiin miettimään uudelleen tiettyjä aukko- ja ajatusvirhekohtia, joita sinne oli jotenkin - hmm - päätynyt.
Ei päästy nyt viikonloppuna mökille, takuupakopaikkaan, mutta silti on ihan kivan elossa oleva fiilis taas. Kirjamessut, halloween-bileet ja kaverin 30-vee synttärit. Ja ensi viikolla toiset Halloween-bileet sekä lisää kirjoittamista. Tämän viikon aiheena on muuten kummitustarina. Katsotaan, mitä siitä irtoaa. Joten vähitellen kai se takki alkaa taas täyttyäkkin, vaikka kyllä kertakaikkisesti väsyttää. Onneksi viikonloppuisin voi sentään nukkua pitkään - ja päiväunia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti