Todistetusti vino :)

Kävin siihen juoksukouluun liittyvässä lihastasapainokartoituksessa ja juu, kyllä mä todella oon vino. Ekana löytyi notkoselkä, joka pitää takareidet jatkuvassa pienessä venytyksessä - selvisi syy siihenkin, miksi niin sydämestäni inhoan koko tyhmiä takareisiä, jotka ei koskaan oo mun kavereita. Sama asentovirhe pitää lonkankoukistajat jatkuvasti jännityksessä. Selän suhteen plussaa oli se, että ei ollut mitään skolioottista näkyvissä, jee! Miinusta se, että yläselkä on tosi jäykkä - samalla kun tuo notkoselkä pitää myös alaselän jäykkänä. Lisäksi multa löytyi selvä "lateral shift" (en tiedä onko tälle joku suomennoskin, fyssari ei sanonut) vasemmalle ja jos joku muu on yhtä Hoo Moilanen kuin minä asian suhteen, niin tässä videossa setä selittää mistä on kyse:



Lisäksi oikea nilkka supinoi aika pahasti ja olipa se rentona tai antoi siihen painoa niin jalka hakeutuu ulkoreunalle jatkuvasti. Sitä pitää treenata pitämällä painoa tietoisesti koko jalalla ja nostelemalla vuoron perään isovarvasta ja sitten muita varpaita. Ja tasapainoilua suositellaan varsinkin oikealle jalalle, sekin auttaa. Juoksussa ja hiihdossa esiintuleva nilkkakipu johtuu siis ilmeisesti siitä, että nilkan ulkopuolen nivelsiteet alkavat venyä. 

Takareidet ovat ylikireät, samoin pohkeet ja akillesjänteet. Tein tietoisen valinnan ja menin tuonne tarkastukseen ihan "autenttisessa" tilassa eli en ollut erikseen venytellyt, menin suoraan kokonaan istuma-asennossa vietetyn työpäivän jälkeen ja niin, että ratsastustunti (joka taatusti jumiuttaa mun takareidet) oli just takana. Halusin kuulla mikä se oikea tilanne on ja nyt tiedä: huono :) Se, mitä en ole itse koskaan huomannut, on se että oikea takareisi on tosi paljon kireämpi kuin vasen ja että taas vasemman lonkan pakara ja kiertäminen on paljon jäykempi kuin oikea. Vasemman lonkan kipeytyminen juoksussa on ilmeisesti sen lateraalishiftin syytä, siinä kun myös vasen lonkka painuu alemmas (mikä selittäisi miksi vasen jalka myös ratsastuksessa on alempana kuin oikea).

Venytellä sitten pitäis, tarkemmat ohjeet tulevat kuulemma postissa. Ennen kaikkea alaselkää ja niitä takareisiä. Oikea polvi kokeiltiin ja siinä ei ainakaan mitään rakenteellista vikaa vielä ole - ilmeisesti vain kipeytyy kun yrittää kompensoida sitä löysää nilkkaa. Lonkkaa pitäisi muistaa kääntää eteen ja vahvistaa syviä vatsalihaksia, että asento pysyy. Yllättävää oli se, että minusta lonkka on jo ihan ääriasennossa edessä kun selkä vasta on todella suorana. Niin paljon sitä notkoa siis löytyy... Lateral shiftin korjaamiseen suositeltiin jumppaa peilin edessä, siirretään vain yläkroppa suoraan muun kropan jatkeeksi. Kuulemma 3 minuutissa keho oppii jo uuden asennon "oikeaksi" eli vähintään sen mittaisia pätkiä pitäisi sitten jaksaa tsempata (no ei kuulostanut kamalalta...).

Mutta tosi mielenkiintoinen kokemus ja hyvä startti tähän liikunnan uudelleenaloittamiseen! Loppun mielenpiristykseksi LindyHoppaajien BlooperReel - jostain syystä melkein kaikki kaatujat nauhalla alkavat heti nauraa ja tänään haluan itseänikin muistuttaa siitä, että mokailu on ihan ookoo :)


European Swing Dance Championships presents: Lindy Hop Bloopers from Sharon Davis on Vimeo.

Takaosakäännöksiä

Sain tänään mennä taas suokkitammalla - ilman satulaa toki :) Hepan satula menee ens viikolla topattavaksi, joten ope oli jo osannut ennakoida että haluan kuitenkin mennä ilman satulaa, ja jakoi hevoset sen mukaan. Pikkasen on tammalta kadonnut selästä lihakset, joten säkä alkoi törröttää ahteriin jo sitä luokkaa, ettei enää ihan mukavin kokemus ollutkaan. Tehtiin kuitenkin harjoituksia paljon ympyrällä ja taivuttelemalla, joten ei onneksi mitään sellaista jossa muuten olisi tullut liikaa tärähdyksiä. Tai no, laukasta käyntiin siirtymisiä, jotka meillä siirtyi lähinnä sellaiseen pomppuiseen kiitoraviin, mikä oli aika mielenkiintoista ilman satulaa, mutta muuten. Sitten väännettiin takaosakäännöksiä 360 astetta ja kulmissa. Yllätyn aina siitä, että vaikka tamma tuntuu jäykältä kuin rautakanki ja vasen takajalka varsinkin jää menosta, niin tällaisissa käännöksissä ja väistöissä se on taas ihan ässä. Ehkä se viitsii niissä yrittää paremmin? Mutta kivaa oli, vaikka tuosta rautakankiudesta johtuen tamma alkoi myödätä vasta 5 minuuttia ennen lopetusta. Tuntui sekin silti hyvältä, kun tiesi alkutilan: heppa ei ole tehnyt kovinkaan paljon tuntia viime aikoina ja ei tosiaan aluksi meinannut taipua mihinkäänpäin. Perspektiivi on kumma juttu :)

Olo kohentui onneksi viikonloppuna huimasti, koko viime viikko oli vielä sellaista niiskutusta ja köhimistä, että ajattelin jo ettei tauti ala ikinä väistyä, kestihän se yhteensä melkein kolmatta viikkoa. Lähti se sitten onneksi kuitenkin. Mikä onkin ihan hyvä, koska huomenna on juoksukoulun lihastasapainokartoitus. Katselin taas tänään maneesin peilistä omaa vinoutta. Josko sais hyviä vinkkejä siitä, mitenpäin se tarkalleen ottaen on vino ja ennen kaikkea mitä sille vois tehdä?

Sängyn pohjalta

Olisi varmaan sitten aiemmin pitänyt hankkia sitä auringonhattua, koska siltä flunssalta ei sitten ollut pakeneminen. No, kyllä se tästä taas, oon nukkunut koko päivän ja aion nukkua vielä huomisenkin ennen kuin tarvitsee taas kokeilla oloa ihmisten ilmoilla. Jäin kyllä miettimään aamun työterveyskokeilun jälkeen, että olisiko kannattanut vain ottaa se päivä omaa lomaa ja kiskoutua hampaat irvessä tiistaina duuniin, sillä oli kyllä niin jäätävä käynti että huhhuh. Ymmärrän kyllä, että siellä otetaan vastaan päivittäin jos jonkinlaista tallaajaa, mutta mä yritän rajata käynnit niihin kohtiin kun oikeasti arvostaisin asiantuntijan mielipidettä. Nyt olisin halunnut kuulla astmakohtauksiin ja väsymykseen liittyen miten kannattaa hoitaa ja jutella, että oliko mulla nyt se refluksi vai ei. Tavallaan saikkulappu ja resepti närästykseen ei ihan ollut se mitä hain, mutta olkoon sitten. Olisi kiva, jos mut olisi kohdattu edes kerran eikä vain liukuhihnalta määrätty hoito. Jäi tosi kökkö fiilis :(

Sananen Saarasta

Suomessa on tällä hetkellä yksi ihan kipeen hyvä telkku-ohjelma, sanon minä jolla ei edes kotona ole televisiota. Mutta on iPad, johon saa Ruutu-appin ja sillähän sitä sitten kyylätään, aina perjantaisin. Voice of Finland, ihan älyttömän, käsittömän hieno formaatti - näitä lisää! Ja nyt sai loppua myös se ratkutus siitä, etteikö Suomikin olisi pullollaan lahjakkaita muusikoita, kyllä vaan niitä täältäkin löytyy ja enemmänkin olis :)

Siellä on monia hyviä, jostain syystä symppaan eniten Sanna Sänttiä Laurin joukkueesta, ehkä koska olen neitosen kesällä tavannut (ihana!) ja kuullut laulua ihan livenä (vielä ihanampaa, mm. Erinin Vanha nainen hunningolla oli upee!). Mutta siltikään en halua puhua Sannasta (jonka levyn niin todella ostan jos hän sellaisen ulos pukkaa joskus) vaan Saarasta - Saara Aallosta nimittäin. Minä kun en katso sitä telkkaria, niin tällaiset tyypit jotka on olleet Talentissa ja Euroviisuissa ja kaikenlaisissa muissakin viihdeohjelmissa kyläilemässä menee multa ihan helposti ohi. Saara siis ilmeisesti on yrittänyt breikata jo useamman vuoden (?) ja tehnyt itseään aika epäsuomalaiseen tapaan tunnetuksi aina siellä missä siihen tilaisuus on tarjoutunut. Ja sekös suomalaisia ärsyttää, näemmä. Oli nimittäin sen kaksintaistelujakson jälkeen, jossa hän esiintyi pakko alkaa vähän Googlettelemaan ja sieltähän sitä löytyy, sivutolkulla mielipiteitä Saarasta, puolesta ja vastaan. Ei jätä kylmäksi tämä neito.

Ei jätä kyllä minuakaan. Ääni on upea, esiintymistaitoakin on ja skaalaa tehdä melkein mitä vaan. Vaan silti tökkii tökkii tökkii joku, en oikein tiedä mikä. Joku sellainen ylipirteys ja -makeus, joka käy ihan hampaisiin asti. En kestä kuunnella niitä haastatteluja enkä katsoa videoita, mutta voi pojat - lauluääntä kyllä haluaisin kuunnella non stop. Eikä niissä mielipiteissäkään ole mitään vikaa, positiivisuudesta kun yritän itsekin jankata vaikka päädynkin aina valittamaan :) Mutta joku vaan hiertää.


Mulle on aina iskenyt tällainen dramaattisempi tulkinta ja Suuret Biisit. Tytöllä on ääntä ja taitoa vaikka kenelle jakaa.



Tätä biisiä en ihan tajunnut vielä Kate Bushin aikoihin, mutta kun näitä myöhempiä tulkintoja tästä on tehty niin johan lämmittää meikäläistäkin (nykyjään siis myös se alkuperäinen versiokin). Tämä ei minusta ihan kamalasti jää esim. Hayley Westenran vastaavasta, vaikka tässä nyt on äänentoisto ja kuvanlaatu mitä on.


Petteristäkin voisin puhua vaikka kuinka, upea ja lahjakas mies :) Ja tämä liveversio oli ehdottomasti se, mikä kannattaa katsoa vaikkei äänitys pysy ihan mukana. Se varsinainen video vaan ärrrrrsytti, en pystynyt kuulemaan biisiä sieltä alta :)


Ja loppuun vielä hänen omaa sävellystään - Toivo.

Ja ei, yhden yhtä "official videota" en siis voinut tähän sarjaan laittaa, koska siinä se kiiltokuvamaisuus ja makeus menee mulla vaan yli - ja oikeasti yritin etsiä sellaista, josta olisin tykännyt. On niin outoa, että tuosta äänestä haluaisi pitää ja livetilanteessa nainen tulkitsee niin maar upeasti, mutta jotenkin ne haastattelut ja välispiikit ja videot ja blogi jättää ihan kylmäksi. Mutta potentiaalia on vaikka mihin ja meikäläisen uteliaisuus on ainakin herätetty! Jännityksellä kyllä jään seuraamaan laulajan kasvua ja kehitystä, josko pääsisin ohi tuosta kompleksista..