Suomessa on tällä hetkellä yksi ihan kipeen hyvä telkku-ohjelma, sanon minä jolla ei edes kotona ole televisiota. Mutta on iPad, johon saa Ruutu-appin ja sillähän sitä sitten kyylätään, aina perjantaisin. Voice of Finland, ihan älyttömän, käsittömän hieno formaatti - näitä lisää! Ja nyt sai loppua myös se ratkutus siitä, etteikö Suomikin olisi pullollaan lahjakkaita muusikoita, kyllä vaan niitä täältäkin löytyy ja enemmänkin olis :)
Siellä on monia hyviä, jostain syystä symppaan eniten Sanna Sänttiä Laurin joukkueesta, ehkä koska olen neitosen kesällä tavannut (ihana!) ja kuullut laulua ihan livenä (vielä ihanampaa, mm. Erinin Vanha nainen hunningolla oli upee!). Mutta siltikään en halua puhua Sannasta (jonka levyn niin todella ostan jos hän sellaisen ulos pukkaa joskus) vaan Saarasta - Saara Aallosta nimittäin. Minä kun en katso sitä telkkaria, niin tällaiset tyypit jotka on olleet Talentissa ja Euroviisuissa ja kaikenlaisissa muissakin viihdeohjelmissa kyläilemässä menee multa ihan helposti ohi. Saara siis ilmeisesti on yrittänyt breikata jo useamman vuoden (?) ja tehnyt itseään aika epäsuomalaiseen tapaan tunnetuksi aina siellä missä siihen tilaisuus on tarjoutunut. Ja sekös suomalaisia ärsyttää, näemmä. Oli nimittäin sen kaksintaistelujakson jälkeen, jossa hän esiintyi pakko alkaa vähän Googlettelemaan ja sieltähän sitä löytyy, sivutolkulla mielipiteitä Saarasta, puolesta ja vastaan. Ei jätä kylmäksi tämä neito.
Ei jätä kyllä minuakaan. Ääni on upea, esiintymistaitoakin on ja skaalaa tehdä melkein mitä vaan. Vaan silti tökkii tökkii tökkii joku, en oikein tiedä mikä. Joku sellainen ylipirteys ja -makeus, joka käy ihan hampaisiin asti. En kestä kuunnella niitä haastatteluja enkä katsoa videoita, mutta voi pojat - lauluääntä kyllä haluaisin kuunnella non stop. Eikä niissä mielipiteissäkään ole mitään vikaa, positiivisuudesta kun yritän itsekin jankata vaikka päädynkin aina valittamaan :) Mutta joku vaan hiertää.
Mulle on aina iskenyt tällainen dramaattisempi tulkinta ja Suuret Biisit. Tytöllä on ääntä ja taitoa vaikka kenelle jakaa.
Tätä biisiä en ihan tajunnut vielä Kate Bushin aikoihin, mutta kun näitä
myöhempiä tulkintoja tästä on tehty niin johan lämmittää meikäläistäkin
(nykyjään siis myös se alkuperäinen versiokin). Tämä ei minusta ihan
kamalasti jää esim. Hayley Westenran vastaavasta, vaikka tässä nyt on
äänentoisto ja kuvanlaatu mitä on.
Petteristäkin voisin puhua vaikka kuinka, upea ja lahjakas mies :) Ja tämä liveversio oli ehdottomasti se, mikä kannattaa katsoa vaikkei äänitys pysy ihan mukana. Se varsinainen video vaan ärrrrrsytti, en pystynyt kuulemaan biisiä sieltä alta :)
Ja loppuun vielä hänen omaa sävellystään - Toivo.
Ja ei, yhden yhtä "official videota" en siis voinut tähän sarjaan laittaa, koska siinä se kiiltokuvamaisuus ja makeus menee mulla vaan yli - ja oikeasti yritin etsiä sellaista, josta olisin tykännyt. On niin outoa, että tuosta äänestä haluaisi pitää ja livetilanteessa nainen tulkitsee niin maar upeasti, mutta jotenkin ne haastattelut ja välispiikit ja videot ja blogi jättää ihan kylmäksi. Mutta potentiaalia on vaikka mihin ja meikäläisen uteliaisuus on ainakin herätetty! Jännityksellä kyllä jään seuraamaan laulajan kasvua ja kehitystä, josko pääsisin ohi tuosta kompleksista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti