Päätin tällä viikolla jättää ratsastuksen tauolle syksyksi. Tuntuu haikealta ja oikeastaan aika vaikealtakin. Rationaalisesti ajateltuna siihen ei löydy logiikkaa, olen viimeisen vuoden säännönmukaisesti priorisoinut ratsastuksen sijaan aina jotain muuta silloin kun on pitänyt valita. Ja silti, se on mun pitkäaikaisin harrastus ja parasta päänselvittelyä silloin kun ahdistaa. Ja hevoset on vaan ihahhania, minkäs sille tekee.
Kieltäydyn kuitenkin ajattelemasta, että oon lopettamassa koko lajia. Aloitan sitten taas kun aika on sopivampi ja pystyn nauttimaan taas siitä, enkä vain pure hammasta joka kerta kun mietin, että tässäkin oon vaan mennyt alaspäin. Tuskin kokonaan ilman pystyn olemaan, alkusyksylle on työpaikan kautta varattu issikkavaellus ja varmaan käyn jollain irtotunnillakin siinä välissä. Katsotaan, mitä tapahtuu. On se vaan silti outoa, että asiat muuttuvat..
Adan kuulumisia ajattelin edelleen päivittää, mutta mietin vähän olisiko sille joku parempi osoite kuin tämä blogi. Katsotaan, katsotaan.
3 kommenttia:
Naisen pitää tehdä mitä naisen pitää tehdä. Omatkin tunnelmat olivat aika ristiriitaiset, kun jätin aktiivisen ratsastamisen "tauolle" syksyllä 2008. Ihana harrastus, mutta tuntui vaan siltä, että motivaatio, kehittymisvauhti ja ajankäyttö eivät kohdanneet. Ja issikoilla minäkin käyn aina välillä nollaamassa päätä :).
Tuntuu kyllä tosi oudolta vielä, mutta kai tähän tottuu. Mutta jotenkin helpottunut silti oon, kun ei siitä itsensä repimisestä huolimatta kerran mitään kehitystä oo tapahtunut ja vaan pahaa mieltä ja hävetystä kun on tunti toisensa perään pitänyt peruuttaa.
Se issikkavaellus on tosin elokuulle buukattuna mullakin, työkaveri sai vielä houkuteltua :) Ja voisin mä sellaisia ilman satulaa-rentotunteja varmaan jatkaa syksymmälläkin...
Ei kai blogikin ole päättynyt harrastuksen mukana...?
Lähetä kommentti