Eilisen tunti oli hauskaa vaihtelua, vastalaukkoja ilman satulaa. Menin ennestään tuntemattomalla suomenpienhevostammalla, joka tuntui meikäläisen ruholle vähän niin kuin ponikokoiselta. Mutta tammuli oli uskomattoman näpsäkkä tapaus ja ilman satulaa tunsi hienosti kun se vaihtoi selättömyydestä kipityksistä kantamaan selkäänsä (no tunsi kyllä sen toiseenkin suuntaan...). Tunti oli tosi kiva, ainoa ongelma oli se että hevonen oli vähän vino ja se oli vino samaan suuntaan kuin minäkin. Siitä seurasi se, että vasempaan kierrokseen meillä sujui kaikki ja oikeaan ei juuri mikään. Kirosin itsekseni kaikki oikean kierroksen hetket sitä, että olen päästänyt itseni niin huonoon kuntoon. Takareidet kramppasi, polviin sattui, vatsalihaksia ei löytynyt eikä selkälihaksiakaan, tajusin sen siitä kun olisi pitänyt suoristaa selkää ja varsinkin oikeaa kylkeä eikä löytynyt enää mitään lihasryhmää, joka olisi voinut oikaista paketin. Kyllä se vielä siitä..
Ja sitten toisiin aiheisiin, Adalla alkoi tänään juoksut. Mietittiin jo kuukausi takaperin kun koira oli ihan kuutamolla pari päivää, että joskos ne olisivat tulossa, mutta nyt ei ole kyllä mitään epäselvyyttä siitä. Mietin yöllä, että miksi se nyt siihen viereen kinkeää ja aamulla ei meinannut tulla mistään mitään kun se päättäväisesti kippasi itsensä mun peitolle ja vaati rapsutuksia. Yleensä se on tosi paljon pidättyväisempi eikä yhtään tuollainen häpeämätön rapsujen kerjääjä. Eikä eteinen ehkä nyt ihan lainehtinut veressä, mutta ihan riittävästi kyllä, jeejee :)
Olen syönyt nyt pari vikkoa rautaa. Tosi paljon parempi olo, ihmettelen taas miksi en ymmärrä syödä sitä säännöllisesti vaikka lääkäritkin ovat nimenomaan käskeneet pari kertaa vuodessa kuurittaa. Oli sen verran hyvä fiilis, että selvisin hienosti myös eilisestä asiakastilaisuudesta, jossa suht rennosti pystyin esitelmöimään yli sadalle hengelle. Jollain alueilla on siis tehty itsensä ylittämisiäkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti