Sain tänään mennä taas suokkitammalla - ilman satulaa toki :) Hepan satula menee ens viikolla topattavaksi, joten ope oli jo osannut ennakoida että haluan kuitenkin mennä ilman satulaa, ja jakoi hevoset sen mukaan. Pikkasen on tammalta kadonnut selästä lihakset, joten säkä alkoi törröttää ahteriin jo sitä luokkaa, ettei enää ihan mukavin kokemus ollutkaan. Tehtiin kuitenkin harjoituksia paljon ympyrällä ja taivuttelemalla, joten ei onneksi mitään sellaista jossa muuten olisi tullut liikaa tärähdyksiä. Tai no, laukasta käyntiin siirtymisiä, jotka meillä siirtyi lähinnä sellaiseen pomppuiseen kiitoraviin, mikä oli aika mielenkiintoista ilman satulaa, mutta muuten. Sitten väännettiin takaosakäännöksiä 360 astetta ja kulmissa. Yllätyn aina siitä, että vaikka tamma tuntuu jäykältä kuin rautakanki ja vasen takajalka varsinkin jää menosta, niin tällaisissa käännöksissä ja väistöissä se on taas ihan ässä. Ehkä se viitsii niissä yrittää paremmin? Mutta kivaa oli, vaikka tuosta rautakankiudesta johtuen tamma alkoi myödätä vasta 5 minuuttia ennen lopetusta. Tuntui sekin silti hyvältä, kun tiesi alkutilan: heppa ei ole tehnyt kovinkaan paljon tuntia viime aikoina ja ei tosiaan aluksi meinannut taipua mihinkäänpäin. Perspektiivi on kumma juttu :)
Olo kohentui onneksi viikonloppuna huimasti, koko viime viikko oli vielä sellaista niiskutusta ja köhimistä, että ajattelin jo ettei tauti ala ikinä väistyä, kestihän se yhteensä melkein kolmatta viikkoa. Lähti se sitten onneksi kuitenkin. Mikä onkin ihan hyvä, koska huomenna on juoksukoulun lihastasapainokartoitus. Katselin taas tänään maneesin peilistä omaa vinoutta. Josko sais hyviä vinkkejä siitä, mitenpäin se tarkalleen ottaen on vino ja ennen kaikkea mitä sille vois tehdä?
2 kommenttia:
En kyllä käsitä, miten pomppuisessa kiitoravissa voi pysyä kyydissä ilman satulaa – sulla taitaa olla vatsalihakset ja tasapaino hurjan hyvässä jamassa.
Tamma kuulostaa kivalta tyypiltä :)
Noooo, monen suokin askeleet on ravissakin aika tasaiset ja aika moni polle vielä avittaa ratsastajaa yrittämällä pitää selkänsä sun painon alla viimeiseen asti, joten oikeasti se kuulostaa hienommalta kuin on :) Veikkaan, että isoravisella lämppärillä olis vähän erilainen meininki (ja usein niillä on vähän silakampi se selkäkin, eikä sellainen suokkipömppö, mistä on kyllä tosi vaikea pudota yhtään mihinkään). Harjoitus tekee mestarin :)
Lähetä kommentti