Ei vaan tajua...

Taas toisella tallilla. Siellä toista kertaa ratsastusvuorossa Pitkis, tosi reilu ja rehti hevonen, joka malliltaan on yhdistelmä ylipitkää runkoa ja suhteessa liian kapeita jalkoja. Sellainen hevonen, joka näyttää tosi hassulta vaikka sen saisi (jossain toivemaailmassa) ratsastettua peräänantoon.

Kuten sanottua, mä olen saanut aikaisemmin mennä tosi harvoin Pitkiksellä, mikä on oikeastaan aika hyvä, koska en tajua sitä yhtään. Kun selkään kiipeää, alkaa heikottaa koska Pitkiksellä on pitkä selkä, pitkä kaula jne. ja vaikka askeleet ovat ihanan tasaiset, hevosen ulottuvuuksia tuntuu ainakin meikäläisen olevan mahdotonta erottaa. Nytkin oltiin menty ympyrällä jo useampi kierros kun opettaja mainitsi hevosen roikkuvan ihan vinossa sisäänpäin. Ja olinko huomannut, en todellakaan. Pitkiksen runko on niin pitkä, että se tuntuu liikkuvan aina yhtenä yksikkönä. Mikä on outoa, koska sulku- ja avotaivutuksessa se kuitenkin on ihan haka, eli pystyy kyllä taipumaan halutessaan.

Ennen tuntia joku edellinen ratsastaja vaahtosi juuri kuinka loistavasti peräänannossa se oli saanut Pitkiksen kulkemaan. Huokaus. Meidän tunnilla siitä ei ollut puhettakaan, mikä tuntui tietysti viisi miljoonaa kertaa pahemmalta, kun tiesi että se oli samana päivänä kulkenut jo ihan hienosti. Ei siis auta tekosyyt, ei.

Tunnin aiheena oli sulkutaivutukset ja se periaatteessa sujuikin ihan mallikkaasti. Oma pää vaan tietysti pyöri sen peräänannon ympärillä eikä vaan pystynyt antamaan hevosen liikkua rennosti vaan sitä piti nykiä ja tuupata jos vaikka säkällä maailman ratsastuslait olisikin kääntyneet päälleen ja sillä tavalla voisi saada yhdenkään hevosen kulkemaan oikeinpäin. Uusi huokaus. Seurauksena oli se, että meidän sulut jäi tosi epätasaisiksi samoin kuin muukin liikkuminen. Hommaa vaikeutti vielä se, että opettajan kanssa fiksattiin jalustimet pari reikää normaalia pidemmäksi, ettei mun jalat olisi tulleet yli koulusatulasta. Jalan kiinnihalaaminen loppuikin sitten siihen, se tuntui melko vaikealta tehtävältä ja pyrki lipsumaan koko ajan eteenpäin. Täytyykin ottaa erityistarkasteluun jatkossa.

Näin jälkiviisaana on tietysti hyvä pohtia kaikenlaista, mutta josko näistä ottaisi opikseen vaikka ensi kerralla, kun on vielä sama hevonen. Eli:

• Pitkis tarvitsee tasaisen ja rennon käden. Nykiminen ei kannata. Pitää ratsastaa sisäpohkeella tuntuma ulko-ohjaan.
• Liike on tärkeintä. Keskity siihen.
• Pitkis pitää saada rungostaan taipumaan. Kulmissa, ympyröillä jne. Varo varsinkin vasemmassa kierroksessa, jossa tuuppaa koko etuosan sisään. Taas kerran: sisäpohje, ulko-ohja.