Olin viikonloppuna leirillä kavereiden kanssa (ja näin jälkikäteen tuntuu siltä, ettei siellä tehty kai kun juteltiin, laulettiin ja syötiin, syötiin, syötiin). Vaan olinhan mä lenkilläkin!
Lähdin viattoman sinisilmäisesti ja pahaa-aavistamattomasti lenkille kahden kaverin kanssa - olis ehkä pitänyt olla vähän enempi peloissaan. Toinen on suunnistusihme, joka loikkii myös kymppitonnia SM-tasolla, toinen moninkertainen maratonkonkari. Lenkin pituus oli vähän vajaa 8 km ja lopputuloksena se, että mä olin melko hyvin mehustettu perille päästyäni. Jaksoin silti, sekin on musta maininnan arvoinen juttu, kun niin harvoin olen jaksanut juoksemaan mennä näin syksyn pimennyttyä. Olisinko ehkä kolme kertaa käynyt kesän jälkeen ihan juoksemassa juoksemassa, kävelyllä sentään tiheämmin - kiitos ihanaisen kaverini, jonka kanssa ainakin yritetään mennä kerran viikossa.
Juoksu on kyllä ihan mahtava laji, kun siinä tulee se kokonaisvaltaisen hyvänolon fiilis useimmiten päälle kun vaan kylliksi menee. Ekat 3 km mentiin "lämmittelyvauhtia" eli varmaan reippaasti mun oletetun puolimaravauhdin yläpuolella - sen jälkeen toinen reissukavereista meni vetämään omaa treeniään ja jäin kahdestaan paahtamaan maratoonarin kanssa. Rento ja kevyt lenkki se ei kyllä mulle ollut (kaverille kylläkin), mutta alkoihan se sitten kulkea askel mullakin, vaikka puuskutus kyllä kertoi, että vähän liian kovaa pisteltiin. Olkoon sitten vauhtilenkki, vaikka mulle ehkä vähän pitkä semmoinen, kun peruslenksu on sen 6 km. Mutta uusissa maisemissa on mun mielestä kiva juosta ja kun toivuin ensijärkytyksestä sen suhteen, että reissussa oli joku mukana (normisti kun juoksen AINA yksin) niin sehän alkoi tuntua taas perin kivalta. Ja on se lenkillä jutteleminenkin omalla laillaan tosi jees, vaikka jotenkin mun juoksemiseen kuuluu nimenomaan se yksin asioiden funtsailu ja fiilistely.
No, maaliin päästiin ja suihku maittoi, niin maittoi myös ruoka sen jälkeen ;) Olipahan kivaa!
1 kommentti:
Tähän ois nyt kiva laittaa: "peukku" tykkään.
=)
Lähetä kommentti