Hevosten hyväätekevä voima

En ollut nukkunut sunnuntai-keskiviikkoakselilla kuin muutaman tunnin yössä, monestakin eri syystä. Olin jo peruuttamassa ratsastustuntia eiliseltä, kunnes tuli semmoinen olo että ei hemmetti, mä en kestä olla vaan sisällä koko ajan. Opettaja on aiemminkin puhunut, että tänä syksynä hänellä on käynyt monia työuupumuksesta kärsiviä tuntilaisia, joiden kanssa on vaan menty maastoa ja vähän käpötelty. Peruutusviestin sijaan laitoinkin opelle siis viestin, että tuun mielelläni mut voisinko saada jonkun luottopollen ja vaan vähän köpötellä jossain kentän reunalla. Ja teki niin älyttömän hyvää a) päästä vähän ulos kotoa ja töistä ja b) saada muuta ajateltavaa siinä hevosia taputellessa. Tallilta tuli ihan uusi ihminen.

Sain luottosuokkitamman, joka on niin symppis tapaus, että. Sillä ei normaalilla tunnilla oo ehkä niin kiva mennä, koska on vähän vaikea rentoutumaan eikä rakennekaan ehkä riitä ihan kauniiksi kouluratsuksi. Mutta askel oli tasainen ja kuljetti kivasti. Mulla oli toppatakki päällä vaikka oli plussaa ja köpötellessä siinä oli niin lämpöinen ja hyvä olla, että! Jännää, miten joskus tuollaisella tunnilla huomaa omasta ratsastuksestaan enemmän asioita kun "tavallisella" tunnilla - nyt tajusin, että mulla hakee molempiin suuntiin paino koko ajan vasemmalle. Jäin miettimään, että tuo voi olla se oikea syy siihen, miksi mun vasen jalkani hakeutuu ihan eri asentoon ratsastaessa toisaalta miksi mun vasen lonkka on niin paljon jäykempi (vai onko tää se syy?). Huisaa!

Sillä energialla väänsin sitten ilman hampaiden kiristystä myös niitä mikrotalousteorian laskareita. Sain tehtyä tuplasti sen mitä yleensä. Ihmeiden aika ei ole ohi ;)