OMG Savate

Tää viikko on taas ollut muutenkin hillitöntä vilinää, mutta savaten kanssa meinas tulla maanantai-aamuna oikein kunnon perisuomalainen itkupotkuraivari.

Meillä vaihtui ohjaaja nyt jatkokurssille siirryttäessä ja sen kivan naisohjaajan tilalle tuli (varmasti ihan kiva, emmäsitäsano) armeijamainen setä, joka veti semmoiset treenit, että a) sain pariltani turpiin (nenänpieli on edelleen kipeä) ja b) multa loppui kunto jo 15 min sisään (ei siis vielä oltu niin kovin hyvässä kunnossa kummiskaan... ja c) halusin oikeastaan vain koko lopputunnin pois.

Tehtiin sitä cardiota - mutta niin, että mun syke oli varmaan päälle 170 koko ajan... Tehtiin myös niitä pariharjoituksia, tosin sillä erolla että kun peruskurssilla näitä mentiin, tiesi kokoajan mitä oli tulossa. Nyt mentiin niin, että molemmat saivat tehdä esim. mitä vaan käsiliikkeitä ja tietäähän sitä mitä siitä sitten seurasi - multa katosi kaikki palikat samalla kertaa... ja turpiin tuli kun en osannut väistää oikein. Tai siis, kyllä mä monta väistinkin ja pari kiltisti opetti mulle esim. potkujen väistöt sekä kiepautukset, vaan kun on loppuväsymys niin sitä alkaa sähläämään ja huomio menee vähän muualle. Ei nyt naama kuitenkaan sinistynyt, joten ei se nyt mitenkään superdramaattinen osuma ollut. Vaikeinta oli, kun ei pystynyt itse oikein säätelemään sitä treenin tahtia kun rankkaa säkkitreeniä seurasi aina pariharjoite tai joku kokonaisvaltaisen kamala lihaskunto (tyyliin tähtihyppy kyykystä - punnerrus - jalkojen hyppääminen kropan alle ja taas tähtihyppy kyykystä). Kädet ilmoitti heti kättelyssä, että ne ei ala mitään ja keskivartalonhallinta katosi myös alta kaiken aikayksikön kun alkoi väsyttää.

Mutta selvisin tunnin loppuun, vaikka jouduinkin lintsaamaan aina sieltä mistä pystyin ;) Ja siis sanottakoon, että tää angsti kohdistui lähinnä siis omaan suoritustasooni - en vaan kertakaikkiaan ollut niin kunnossa, että olisin ilolla pomppinut siellä noita liikkeitä ja ahdistuin siitä, että pariharjoitteluna piti tehdä "vaiston" pohjalta eikä vaan kylmästi ohjelmoitua potkuputkea niin kuin ennen. Ohjaaja oli erittäin pätevä ja näytti mulle kyllä pari loistoneuvoa ja pari tyyppiä meidän tunneilta oli ihan liekeissä siitä treenistä. Pitäis vaan saada tuota kuntoa vielä vähäsen ylöspäin, ehkä minäkin sitten...

Etukäteen jo ahdistuin siitä, että keskiviikon tehotreenien pitäisi olla vielä maanantain tuntiakin karseampaa käsittelyä. Olin jo luopua koko leikistä ja harmittelin, miten puskan takaa kivan uuden harrastuksen lopettaminen tulee jos taso nousee liian äkkiä vastaan. Mutta meillä olikin vanha ohjaaja vetämässä väliaikaratkaisuna, ja se tunti menikin selkeästi helpommin - nyt pystyi taas vähän säätelemään tehoja itsekin eikä tehty kamppailuharjoitteita vaan säkkiä ja lihaskuntoa ihanina 6-5-4-3-2-1 min putkina. Teki tosi hyvää.

Kummaa vaan, että nyt mulla on kipeänä jotkut parin sentin lihakset kyynertaipeessa. En ole edes tajunnut, että siellä on lihaksia. Kummallista :)

Maanantain savate jää viikonlopun vaelluksen ja maanantain ope-tutoroinnin vuoksi väliin, mutta ens keskiviikkona sitten taas. Nyt pakkaamaan vaelluskamoja!