... tai ehkä otsikon pitäisi olla lenkkiseurana, koska mut vähän niinkuin ylipuhuttiin siihen :)
Taisin johonkin aiempaan kirjoitukseen laittaakin, miten kivaa on kun nyt koko perhe on innostunut liikkumaan. Käväisin viikonloppuna juhlimassa isoäitiä ja koukkasin siitä sunnuntaiksi kotikotiin vanhempia ja kavereita katsomaan itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ja aamulla mut herätettiin - wait for it - lenkille! Isä on käynyt nyt pitkin syksyä ahkerasti juoksemassa ja vetää nyt sellaista 6 km:n aamulenkkiä. Mä olin luvannut tulla mukaan (tosin kieltäydyin kohteliaasti alkuperäisestä, kello 06:n aikataulusta...) ja kymmenen aikaan todella lähdin mukaan lenkille. Oli siitä taas edellisestä lenksusta hetki ehtinytkin vierähtää ihan kivasti aikaa, mutta yllättävän mukavasti kulki koko matkan. Sitä ei varmaan yhtään edesauttanut se järjetön määrä kakkua, jonka kiskoin edellisenä päivänä siellä juhlassa... Oli varmaan kaikkien solujen sokeripitoisuus maksimissaan.
Jonkun toisen kanssa juokseminen on mulle edelleen aika vaikeaa, mutta nyt se tuntui yllättävän helpolta - pälätin koko matkan ja jaksoin vielä ottaa vähän loppukiriäkin, tosin siinä vaiheessa kyllä syke nousi salamana ja lihakset sanoivat seis. Mutta jos on yli neljä viikkoa paikallaan tekemättä juuri mitään, ei kai voi odottaa että kunto säilyy ihan ennallaan. Höh. Onneksi nyt alkaa jo olemaan ihan hyvä olo, kurkku on aamuisin vähän hassun tuntuinen ja nenä keksii aina valua jossain kohti, mutta toivo elää että joskus tästä paranen.
Onnistuin lauantai-aamuna töhmeltämään nilkkani vähän rikki (yritin semmoisia punnerrushyppyjä savatehengessä), mutta sekin pysyi ihan kiltisti kasassa kun vähän laittoi sidettä tukemaan. Kaikenkaikkiaan ollaan siis hyvään suuntaan menossa, jee!
Ja nyt mieletön tsemppi vielä äidille ja isälle, että jaksavat jatkaa tuota kuntoilua. Kävivät eilenkin pelaamassa sulkapalloa yhdessä ja tänä aamuna iskä heitti mut junalle ja oli pukenut jo valmiiksi lenkkivaatteet päällensä, että pääsee siitä sitten sujuvasti juoksemaan. Mahtavaa! Oon tosi iloinen ja ylpeä teistä molemmista, kuulkaa!
2 kommenttia:
Two thumbs up koko perheelle!! =D
Erään facebook profiilista jo arvelinkin, että olit linnanjuhlia seuraamassa Tampereella. =)
Pistän sanan menemään, jos eivät sitä täältä hoksaa itse bongata ;)
Joo, olin vaan ihan huikeeta seuraa eilen. Tyhmä ja kärttyinen vieras on aina koko juhlien ilopilleri, eikö vaan?
Lähetä kommentti