Ratsastuskurssilla 3/3

Blogiraportointi oli mökkikeikan vuoksi vähän hiljaiselolla (mobiilibloggaus ei ole ihan mun juttu), mutta nyt takaisin perjantain tunnelmiin.

Tällä kertaa mentiin ensin ratsastamaan ja sitten vasta käytiin teoriaosuus läpi. Metsästin kurssihevosen helposti laitumelta (se antoi tosi kiltisti muutenkin kiinni), mutta sen taluttamisessa oli edelleen probleemia. Opettaja oli sanonut jo ensimmäisenä päivänä, että hevonen on vain välillä tosi peloissaan, mutta kun se pysähtyi joka viidennellä askeleella maahan kuin tatti niin alkoi tuntua siltä, että ehkä tässä myös ratsastajaa hämättiin 6-0. Ei siinä silti auttanut kuin niellä omaa turhautumista ja kehua hevosta aina kun liikuttiin eteenpäin.

Hevosen laitto sujui mukavasti, vaikka se oli taasen piehtaroinut ja oli toiselta puoleltaan yltä päältä mudassa - onneksi jo kuivuneessa sellaisessa. Muttamutta - hevosen tallin ovesta ulos ensimmäisenä saaminen oli taas tehtävä mahdoton. Se vaan jumahti tuijottamaan ovea, ihan kuin sanoen, että se on ihan liian pieni räppänä mulle. Avasin oven toisen puoliskon, mutta silti mentiin vain yksi askel eteenpäin ja jäätiin seisomaan. Päätin sitten, että peruutetaan sitten jos ei eteenpäin mennä, mutta vaikka sainkin tahtoni läpi ja peruutus sujui ihan hienosti niin ovesta ei vaan menty ekana. Kaverin perässä päästiin kuitenkin ulos, tosin ratsastajan ylpeys aika moisen lommon saaneena. Opettaja koitti lohduttaa, että tekee se muillekin tuota, mutta silti.

Itse ratsastustunnilla mentiin liinaharjoituksia ja sitten omatoimisesti muita tehtäviä. Alkutunnista harjoiteltiin ympyrällä takaosan väistämistä ulospäin, seikka mikä oli mulle äärimmäisen vaikea toteuttaa hevosella, joka oli nykimässä niitä ohjia mun käsistä. Ilmeisesti en osannut myödätä edelleenkään kylliksi sen makuun ja homma jäi tosi helposti semmoiseksi väkinäiseksi menoksi, jossa pää nousi kohti taivaita ja selkä jännittyi. Kun harjoitusta teki ihan tosi pitkällä ohjalla, niin hevonenkin kulki paremmin. Siinä vaan ei taas ratsastaja saa yhtään harjoitusta sitä kättä ajatellen, mikä on turhauttavaa. Eli tietää, että on iso ongelma käden kanssa, mutta tällä hevosella ei ainakaan voinut kunnolla sitä harjoitella, koska oli niin herkkä siitä tuntumasta, että sanoi sopimuksen irti heti kättelyssä.

Liinassa sen sijaan meni paremmin - ohjat laitettiin solmuun kaulalle ja keskityttiin tasapainoon. Tässä löytyikin ihan uusia ahaa-elämyksiä painon pitämiseen jalustimilla. Miten helppoa olikaan pitää jalat paikallaan kun ei jännitä reidestä vaan tukee siihen jalustimeen! Samalla huomasi, että vatsalihakset kyllä pitäis olla timmimmässä kunnossa, koska kuulemma yläkropan heiluminen on vatsalihaksista kiinni ja alakropan tuosta jalustin/alapohjetuesta. Liinassa mentiin myös sellaisia painoharjoituksia, että suurennettiin ja pienennettiin pelkällä painolla ympyrää ja yllätyksekseni hevonen vastasi tosi kivasti tuohon painoon. Ihan loppuverryttelyn aikana kun testailin näitä itsekseni, oli tosi mukava huomata, että vaikka nyt ehkä käden kanssa jäi vielä probleemit päälle, pystyi tekemään silti pari tosi onnistunuttakin tehtävää siellä välissä.

Tunnin jälkeen taas hoidettiin ja ruokittiin hevoset ja tuli vaan niin mieleen, miten kivaa hevosten kanssa puuhaaminen todella onkin. Yritän saada itselleni jonkin hevostelupuuhapäivän syksylle, että voisi rauhassa keskittyä hevosen kanssa olemiseen eikä aina niin, että on hirveä kiire. Katsotaan löytyykö sellaista mahdollisuutta.

Lopuksi käytiin läpi vielä kaikki lihasryhmät, joita tulee venytellä ja jumpata. Ja puhuttiin kehonhuollosta ylipäätään sekä tehtiin yhteen valittuun kremppaan semmoinen henkinen tutustumisretki (kuulostaa hassulle, mutta siis mielikuvaharjoittelua). Mä olen aina ollut hirveän armotun takareisien venytyksen suhteen, tuntuu että oon mitannut koko fyysistä kyvykkyyttäni siihen, että saanko sormet edes maahan asti. Tehtävässä löytyi ihan hirveä määrä tunteita, jotka ovat sitoutuneet tuohon venytykseen niin että samalla kun lihas kinnaa vastaan myös mieli haluaa välttää harjoituksen tekemistä, kun se tuo niin paljon ikävää tunnelatausta päälle.

Päivä sujui hyvin muuten, paitsi ihan loppumetreillä tuli tehtyä oikea kämmien kämmi. Kukaan ei kunnolla ohjeistanut, mille laitumelle hevonen piti viedä (enkä kyllä kysynytkään...) ja väärällehän se meni. Siitä seurasikin sitten actionia koko laumassa, kun ruunat selvittelivät välejään. Onneksi mitään kauheaa ei päässyt käymään vaan kun tilanne oli tasaantunut (ja mä olin saanut ohjeet mille laitumelle se sitten olisi pitänyt viedä), haettiin hevonen pois ja laitettiin oikeaan paikkaan.


Kutsutaan tätä vaikka tutustumisvaiheeksi.


Pikaisen tutustumisvaiheen jälkeen lauman pomo päättää eristää tunkeilijan muusta laumasta...


...ja jahtaa sitkeästi sitä ympäri laidunta.



Ympäri ympäri ympäri.


Jossain vaiheessa eristäminen ei auta vaan seuraa kovaa säntäämistä eessuntaas, koko lauman voimin.

No, kääntyivät sentään ennen laitumen lankoja...


Ja lopuksi pomo päättää, että on itseasiassa helpompi hätistää tunkeilijan lähistöltä muut hevoset pois kuin jahdata tunkeilijaa ympäri. Nyt tilanne tasaantui, että hevosen pystyi ottamaan laumasta pois. Mutta ohhoi, tallilla kyllä pitäisi aina muistaa kysyä ennen kuin tekee.

Kesäpörrä

Ihanaa päästä mökille, täällä voi löhötä ilman pienintäkään omantunnonpistosta ja mahtava luonto on lähellä :)

Auringonlaskun ratsastaja

Kurssi jatkui taas eilen ja menin taas samalla mastodonttihevosella. Päivän kuumuudesta (ja eilisestä tahmeudesta) johtuen haettiin hevoset sisään tarhasta jo ennen kuin aloitettiin teoriatunti, joten ne olivat selkeästi virkeitä saatuaan levätä tallin viileydessä pari tuntia ennen kuin ne vietiin taas ulos. Paarmatilanne vaan oli edelleen aika mahdoton.

No, teoriatunnilla kerrattiin eilisiä oppeja ja tehtiin taas erilaisia venytyksiä, rangan kiertoja (lähinnä lonkka, rintaranka ja niska) sekä voimisteltiin. Käytiin läpi uudestaan kehon skannaamistekniikka ja lopuksi tehtiin sellainen positiivisuusharjoitus, jossa kuviteltiin kuinka tehdään kuvitellusti hevosen kanssa joku tehtävä ihan upeasti. Kaikkia hymyilytti homman jälkeen :) Vaikka tallille ajaessa fiilis oli ehkä semi-nihkeän puolella, saatiin oma tunnelma ylös aika simppelein keinoin ja hevosiin koskettiin vasta kun se oli taas kivaa. Muistan eräältä toiselta kurssilta, että opettaja on aiemminkin sanoneet, että ihmiset kasaavat nykyisin hevosilleen älyttömästi turhaa stressiä kun pajahtavat vaan suoraan sinne karsinaan kaikki työkiireet ja ahdistus päällä. Sen sijaan kannattaisi vaikka viisi minuuttia tallin nurkan takana pitää itselleen "tyhjennysharjoitusta" eli yrittää aktiivisesti päästää irti kaikesta stressistä. Hevoset arvostavat!

Unohdin mainita, että eilen sain opettajalta hyvä neuvon: olen miettinyt miksi tasapainon kanssa on ollut vähän ongelmia nyt kuntoilun aloittamisen jälkeen ja muutenkin tuntuu siltä, että oon ollut kömpelömpi. Ope muistutti, että kun lihaksia lähtee liikuttamaan eri tavalla kuin ennen ja niiden liikeratoja korjaa (esim. venyttämällä) niin niillä kestää vähän aikaa orientoitua uuteen tilanteeseen. Se oli helpottavaa kuulla.

Itse tunti menikin sitten ihan loppua huolimatta aika lailla pipariksi, mutta ei välitetä siitä. Teemaksi valitsin itse ne kädet ja voi apua, käynnistä ei vaan tullut mitään. Hevonen protestoi mun kättäni koko ajan viskomalla päätään ja vaikka se ei tehnyt sitä ihan niin paljon ravissa ja laukassa, sitä pettymystä oli tosi vaikea niellä. Miten voi olla niin vaikeaa vain mukautua liikkeeseen? Hevonen oli ihan allerginen sille, että yhtään sitä nyppi suusta, mutta mulla oli olkapäät jännittyneenä heti kun silmä yhtään vältti...

Toinen ongelma oli hevosen raskaus. Se oli vähän reippaampi kuin edellisellä tunnilla, mutta se dieseliys alkoi jossain vaiheessa nyppiä. Lisäksi hevonen raskaudesta huolimatta ei kestänyt tasaista puristusta - lopputuloksena se, että se liikkui vain silloin kun minä rutistin ja multa loppui voimat. Ihan lopputunnista opettaja kehotti nostamaan sen ylälinjaa vaan sitkeästi ylöspäin, että painoa saataisiin enemmän takaosalle ja kun sitä oli menty pari kierrosta, tuntui siltä kun moottori olisi jyrähtänyt käyntiin ja hevosella pomppasi korvat pystyyn. Ja sitten oli tietysti aika jo lopettaa. Kivaa oli epätäydellisyydestä huolimatta :)

Yläkuvasta näkee vähän hevosen mittasuhdetta - takana oleva ruunikko on nimittäin ihan jo hevoskoossa oleva eläin sekin...


Vaikka tunti olikin vähän vaikeampi tänään, nautti mieli edelleen näistä maisemista!


Kotiin päin ajaessa oli vielä pakko pysähtyä kuvaamaan läheistä hiekkakuoppaa. Ooh.

En saanut ilmeisesti juoksulenkin takia enää yöllä unta ja mielessä pyöri vain se, pitäisikö kuitenkin alkaa vuokraamaan tuolta jotain hevosta, edes silloin tällöin. Voisi tehdä kaikkia kivoja talutusharjoituksia ja olisi kerrankin aikaa vain puuhailla hevosen kanssa. Pistetään mietintämyssyyn.

Ihana iltalenkki

Ooh, sainpa vihdoin taas lähdettyä kunnolla lenkillekin ja oli tosi hyvä kiekka, vaikka myöhästyinkin kunnon auringonlaskusta näemmä ainakin 15 minuuttia. Epäilin vähän ajaessani tallilta kotiin, että näinköhän jalat jaksavat, mutta ajatus siitä auringonlaskusta tai kammettua vielä kotoa liikenteeseen. No, se jäi nyt näkemättä mutta muuten lenkki oli oikein miellyttävä. Tajusin, että edellisestä juoksukerrasta oli ainakin 2 viikkoa aikaa, joten oli jo aikakin päästä liikkeelle!

En jaksanut ruveta miettimään mitään ihmeellisyyksiä, joten heitin peruslenkin (6 km) siten, että kävelin noin 5 min, juoksin 35 min ja kävelin kotiin vajaa vielä 10 min. Missään vaiheessa ei sattunut, pistänyt eikä kipristänyt vaan kaikki oli tänään jotenkin tosi sulavan ja joustavan tuntuista. Alkulenkistä juuri ratsastustunnilla reivatut sisäreidet olivat vähän jäykän ja raskaan oloiset, mutta n. 5 min juoksun jälkeen ne pääsivät kivasti mukaan. Ehkä ainoa tyhmä juttu oli ylimääräinen vesi vatsassa, mutta pelkäsi olevani ratsastustunnin jälkeen ihan kuivunut, joten join kotimatkalla 0,5 litraa putkeen - ei ilmeisesti kuitenkaan fiksu ajatus.. Pari kertaa piti pysähtyä ottamaan kuvia ja niiden jälkeen askel oli vähän tahmea, mutta muuten askel kulki ja tuli hirmu hyvä, vähän semmoinen eteerinen tunne jo ihan heti lenkin alkumetreiltä. Jes!

Huomenna suuntaan ratsastuksen jälkeen taas mökille testaamaan Nastolan ihania lenkkipolkuja. Kyllä kelpaa!

Space, the final frontier

Mä olen ollut scifi-fani niin pienestä kuin pystyn muistamaan. Avaruudessa on jotain niin valtaisaa ja käsittämätöntä, että tutkimusretket sen syövereihin tuntuvat aina yhtä jännittäviltä. Heinäkuun 20. päivä tulee tasan 40 vuotta siitä, kun Neil Armstrong käveli ensimmäistä kertaa kuussa. Mieletöntä, mitä ihminen pystyykään saavuttamaan, kun vaan päättää :)

Viime yönä lähti Endeavour-sukkula taas maasta vieden mukanaan kansainväliselle avaruusasemalle viimeiset osat Japanilaiseen Kibo-laboratorioon sekä suomalaissukuisen Tim Kopran työpisteelleen. Kansainvälinen avaruusasema on mieletön yhteistyöhanke ja ainakin muhun valaa uskoa siitä, että joskus täällä maan päälläkin voidaan vielä asua enemmän yhtenä yhteisönä kuin vallanhimoisina, sisäänpäinkääntyneinä blokkeina.

Endeavourin lennon 10 ensimmäistä minuuttia löytyy taasen Youtubesta, jossa Nasalla on ikioma kanava ReelNasa. Voilá!

Uusi talli, uudet kujeet

Kävin tänään tutustumassa uuteen talliin Tuusulan suunnalla, vanha opettajani on nykyisin siellä opettajana ja pitää nyt kolmipäiväisen ratsastuksen kehonhallinnan kurssin. Voi että, oon jo ekan päivän jälkeen ihan naatti, mentiin ensin reilu pari tuntia teoriaa ja erilaisia kehonhallinnan harjoituksia ja sitten päästiin ratsastamaan.

Aluksi tehtiin erilaisia venytyksiä: normaali takareisien venytys eteenpäin kumartuen (jestas, että oli taas jäykät...), kylkien venytys sellaisella jooga-asanalla (tuskaa!), sisäreidet ja etureidet sekä lonkan koukistajat (I needn't go there...). Sitten keskusteltiin läpi erilaiset krempat ja fiilisteltiin oloa ennen ja jälkeen. Vaikka erilaiset venytykset ottikin aika kipeästi kun niitä teki, niistä levisi kyllä sellainen mieletön hyvä fiilis ja vähän itsevarmempi olo, kun kroppa tuntui olevan enemmän paketissa kuin ennen. Sitten tehtiin opettajan klassikkoharjoitusta, kropan "skannausta", jossa käydään läpi ruumiinosa kerrallaan ja pyritään löytämään erilaiset jännitykset ja virheasennot. Sitten kun tekniikan osaa kunnolla, se periaatteessa pitäisi pystyä tekemään salamannopeasti niin että on kutakuinkin tietoinen koko kropastaan yhtä aikaa. Mutta vaatii harjoittelua ja oman kroppansa tuntemista.


Sitten lähdettiin hakemaan polleja laitumelta. Mulle oli valikoitunut ihana kirjava puoliverinen ruuna, joka on varmasti isoin otus, jolla olen ikinä ratsastanut, säkäkorkeus huiteli 180 senttimetrissä. Selästä hevonen ei tuntunut yhtään niin isolta, koska oli aika kapea kuitenkin. Hevonen oli mukava hoitaa, mutta joku luottamuspula sillä oli ihmisiin - sen piti itse tuijotella kaikkea vaikka täti vieressä yritti selittää, että kaikki on ihan ok. Ei se mitään muuta tehnyt, kunhan pysähteli vaan paikoilleen. Mutta jotenkin silti kovin hellyyttävä tapaus.

Itse ratsastus meni mitenkuten, hevosen kanssa oli vähän totuttelua ja meinasin salamana langeta vanhoihin tapoihini ja yliyrittää kädellä. Hevonen vastasi siihen heiluttamalla päätään ja kävelemällä vielä nihkeämmin eteenpäin. Tallin nettisivuilla sitä kuvailtiin dieseliksi, joka lämpiää hitaasti ja tämä piti kyllä paikkaansa - vasta kun oltiin ravailtu, alkoi käynti sujua ja ravi taas puolestaan laukan jälkeen. Koko tunnin harjoiteltiin skannailua ja mulla oli omana tehtävänä käden rentouttaminen - se jännittyi kokoajan olkapäästä lähtien.

Laukassa hevonen oli aluksi vaikea saada eteen ja yhtäkkiä ope pysäytti mut ja sanoi, ettei ole kyllä mulla törmännyt vielä tällaiseen virheeseen. Olin lähtenyt jotenkin lantiota keikuttamalla ajamaan hevosta eteen, mikä oli siis väärin väärin väärin. Sitten harjoiteltiinkin istumaan laukassa niin, ettei rasitettu hevosen selkää ja pidettiin paino koko ajan jalustimilla. Ensin mentiin kevyeen istuntaan ja siitä vähitellen tuotiin asentoa pystymmäksi. Kesti hetken, ennen kuin kekkasin, mitä siinä oikein haluttiin mutta vähitellen homma alkoi luonnistua ja tuntui aika näppärältä tavalta ratsastaa esim. nuorempia tai selkäänsä muuten varovia hevosia, pitää muistaa temppu. Kun oltiin laukkailtu kulki askel jo hyvin ravissakin ja hevonen antoi kivasti periksi ja kantoi itsensä ihan tasapainossa. Mukava kokemus. Ja huomenna uudestaan :)


Tallista voi sanoa sen, että herranjestas miten upea paikka! Kaikki oli ihan tip top viimeistelty ja loppuun asti mietitty ja ympäristö oli käsittämättömän idyllinen. Huippua!

Aamupalaa??

Kyllä, maailmankirjat ovat menneet sekaisin. Mä löysin itseni tänään syömästä aamupalaa - eikä tää ollut nyt ensimmäinen kerta tässä viikon sisään. Hitsi, kun käy urheilemassa iltasella, niin aamulla on niin älytön nälkä, että on (enkä nyt just pysty tajuamaan, että sanon tän oikeasti) pakko saada jotain aamupalaa. Oikeasti, mä pelotan itseäni joskus.

Koska sentään laiskuus ei ole vielä poispyyhkiytynyt meikäläisen luonteesta, on aamiaiseksi valikoitunut Elovenan valmispuurot. Tiedetään, niissä on aika paljon sokeria ja muuta turhaa ja olisi terveellisempää, että sen keittäisi itse alusta lähtien. Ehkä sitten kun mä ensin ylipäätään totuttelen siihen, että tää aamupala kuuluu asiaan...