Kävin tänään tutustumassa uuteen talliin Tuusulan suunnalla, vanha opettajani on nykyisin siellä opettajana ja pitää nyt kolmipäiväisen ratsastuksen kehonhallinnan kurssin. Voi että, oon jo ekan päivän jälkeen ihan naatti, mentiin ensin reilu pari tuntia teoriaa ja erilaisia kehonhallinnan harjoituksia ja sitten päästiin ratsastamaan.
Aluksi tehtiin erilaisia venytyksiä: normaali takareisien venytys eteenpäin kumartuen (jestas, että oli taas jäykät...), kylkien venytys sellaisella jooga-asanalla (tuskaa!), sisäreidet ja etureidet sekä lonkan koukistajat (I needn't go there...). Sitten keskusteltiin läpi erilaiset krempat ja fiilisteltiin oloa ennen ja jälkeen. Vaikka erilaiset venytykset ottikin aika kipeästi kun niitä teki, niistä levisi kyllä sellainen mieletön hyvä fiilis ja vähän itsevarmempi olo, kun kroppa tuntui olevan enemmän paketissa kuin ennen. Sitten tehtiin opettajan klassikkoharjoitusta, kropan "skannausta", jossa käydään läpi ruumiinosa kerrallaan ja pyritään löytämään erilaiset jännitykset ja virheasennot. Sitten kun tekniikan osaa kunnolla, se periaatteessa pitäisi pystyä tekemään salamannopeasti niin että on kutakuinkin tietoinen koko kropastaan yhtä aikaa. Mutta vaatii harjoittelua ja oman kroppansa tuntemista.
Sitten lähdettiin hakemaan polleja laitumelta. Mulle oli valikoitunut ihana kirjava puoliverinen ruuna, joka on varmasti isoin otus, jolla olen ikinä ratsastanut, säkäkorkeus huiteli 180 senttimetrissä. Selästä hevonen ei tuntunut yhtään niin isolta, koska oli aika kapea kuitenkin. Hevonen oli mukava hoitaa, mutta joku luottamuspula sillä oli ihmisiin - sen piti itse tuijotella kaikkea vaikka täti vieressä yritti selittää, että kaikki on ihan ok. Ei se mitään muuta tehnyt, kunhan pysähteli vaan paikoilleen. Mutta jotenkin silti kovin hellyyttävä tapaus.
Itse ratsastus meni mitenkuten, hevosen kanssa oli vähän totuttelua ja meinasin salamana langeta vanhoihin tapoihini ja yliyrittää kädellä. Hevonen vastasi siihen heiluttamalla päätään ja kävelemällä vielä nihkeämmin eteenpäin. Tallin nettisivuilla sitä kuvailtiin dieseliksi, joka lämpiää hitaasti ja tämä piti kyllä paikkaansa - vasta kun oltiin ravailtu, alkoi käynti sujua ja ravi taas puolestaan laukan jälkeen. Koko tunnin harjoiteltiin skannailua ja mulla oli omana tehtävänä käden rentouttaminen - se jännittyi kokoajan olkapäästä lähtien.
Laukassa hevonen oli aluksi vaikea saada eteen ja yhtäkkiä ope pysäytti mut ja sanoi, ettei ole kyllä mulla törmännyt vielä tällaiseen virheeseen. Olin lähtenyt jotenkin lantiota keikuttamalla ajamaan hevosta eteen, mikä oli siis väärin väärin väärin. Sitten harjoiteltiinkin istumaan laukassa niin, ettei rasitettu hevosen selkää ja pidettiin paino koko ajan jalustimilla. Ensin mentiin kevyeen istuntaan ja siitä vähitellen tuotiin asentoa pystymmäksi. Kesti hetken, ennen kuin kekkasin, mitä siinä oikein haluttiin mutta vähitellen homma alkoi luonnistua ja tuntui aika näppärältä tavalta ratsastaa esim. nuorempia tai selkäänsä muuten varovia hevosia, pitää muistaa temppu. Kun oltiin laukkailtu kulki askel jo hyvin ravissakin ja hevonen antoi kivasti periksi ja kantoi itsensä ihan tasapainossa. Mukava kokemus. Ja huomenna uudestaan :)
Tallista voi sanoa sen, että herranjestas miten upea paikka! Kaikki oli ihan tip top viimeistelty ja loppuun asti mietitty ja ympäristö oli käsittämättömän idyllinen. Huippua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti