Once more, with feeling: Ihania koiruuksia!

Siis nää koirat on ihania!! Mun kahdella kaverilla on tällainen paimensukuinen lapinkoira, joka mahdollisesti on ehkä kivoimpia koiria ikinä! Rotu vaan on ehkä just sen verran allergisoiva, etten uskalla ottaa itselleni, pitää miettiä ja katsella siedätyshoitoja. Ehkä otan kuitenkin itselleni sellaisen labradorin, joka meillä oli kotonakin - mutta siis ehdottomasti käyttölinjaisen, ne näyttelylinjaiset saa mussa jotain ahdistusväreitä jostain syystä. Labradorin pitää olla pieni, joustava, nopea ja palvelualtis. Ei sillä, etteikö näyttelylinjaiset sitä olis, mutta käyttölinjaiset on vaan... jotenkin enemmän. Argh. Itseilmaisu on taas ihan kadoksissa, näemmä.


Mutta näissä paimensukuisissa lapinkoirissa musta kivaa on niiden luonne. Säyseitä, muttei todellakaan mitään lapasia. Exhibit A, kun yritän kutsua sitä luo (tai oikeastaan paremmin kuvaan... :)


Ai mitä? Puhutko sä mulle? Kato mulla on tässä tää kepin syöminen kesken, en mä nyt jaksa kuin vähän tästä silmäkulmasta sua vilasta.


Joojoo, kato, mä oon näin bisibisi, ei nyt oikein ehdi. (Mulla on kieltämättä välillä töissä vähän sama tekniikka).


Nyt ei pysty. Kato tää keppi on nii-iin hyvää.


Ai mitä, ai siis muako sä kutsuit? Jookato, emmä yhtään tajunnut. Mut nyt, nyt mä oon hei tässä ihan tikkana. Siis tarkkana kuin por... makkara.

(Ja tässä vaiheessa siis pitää uudelleen korostaa, että nää koirat on ihan todistetusti temppukoneita, joten ei ole koiran vika, jos yks urpo kameran takana ei sitä osaa oikein pyytää... *huoh*)


Temppuja?? Siis kuka sanoi temppuja?? Kato mä osaan tälleen, eiks oo siistiä??!!??


Ja kato näääääiiiin...!!


Ja tästä vielä ympäri kuule, aika hyvää settiä, eiks jeh??!


Ohho. Nyt mä oon siis ihan kaikkeni antanut!


Ja mikä parasta:
Silloinkin kun nää näyttää nukkuvan...

... ne on valppaina (Juhannuksen jälkeen näillä oli jo ihan hyvä käsitys siitä, että tota kameran kanssa heiluvaa törspöä kantsiikin ehkä vähän varoa :) . I-hah-hah-ni-a!