Kun saavuin tallille, siellä oli selkeästi siesta menossa.
Ja kun oikein pakotti, niin ihan pikkasen suostuttiin ojentelemaan kavioita, mutta sen pidemmälle ei hienot naiset ilmeisesti mene ellei ole ihan pakko :)
Vaikka toista puhuttiin opettajan kanssa eilen, menin nyt siis kummiskin yksärisuokilla taas, mikä oli oikein kiva kokemus (vaikka sillä olikin koulusatula). Se on kuulemma hyppinyt kisoissakin 90 cm luokkia, minkä uskon kyllä. Tosin uskon myös, ettei sillä kannata alla 60 cm esteitä hyppiä ollenkaan, koska niistä se menee pikemminkin läpi kuin yli. Alkutunnista reenattiin istuntaa ja voi pojat, jos on sisäreidet tulleet kipeäksi ratsastamisesta ennen tätä niin nyt oli pohkeiden vuoro. Opettaja kehotti pitämään nilkat rentoina ja liikuttelemaan jalkoja vuoronperään hevosen askelten tahdissa, jotta ne eivät lukittaudu. Mä yritin parhaani, mutta tuntui siltä, että hevonen otti pulttia mun heiluttelusta, joten jätin vähän vähemmältä.
Mentiin matalia kavaletteja ja pitkiä suoria. Yhdessä tehtävässä mentiin pieni kavaletti pitkällä sivulla, sitten tehtiin kaarevien puomien yli voltti ja jatkettiin pitkää linjaa vähän isommalle pystylle. Suokki oli ihana eikä tarvinnut yhtään epäillä etteikö se olisi tullut esteille. Vaikeutta hommasta tuli sen vauhdista - hevosta piti koko ajan pidätellä (ja miten lyhyellä välillä se ehtikin
kiihdyttää) ja toisaalta sen laukka on melkein nelitahtinen, joten meno meni helposti vähän sekalaiseksi sähellykseksi. Suokin olisi kyllä voinut tuoda niille esteille ihan miten päin vaan ja se olisi selvittänyt ne. Pari hienoa isompaa hyppyä saatiin yksittäisille esteille aikaan, siinä näki etäisyydetkin hyvin. Mutta sarjat tuottivat enemmän ongelmia - ensimmäinen este meni aina kivasti ja muut taas saatiin ihan tuhannen päreiksi, kun laukka otti kiinni :)
Toinen probleemi tuli siitä, että hevonen alkoi vaihtamaan laukkaa ennen estettä tai sarjan päällä, ilmeisesti sen takia että jäin pohkeella (useimmiten vasemmalla) kiinni liikaa. Aluksi mulle oli ihan mysteeri minkä takia, mutta parin kierroksen jälkeen alkoi selviämään - olin siinä luulossa, että hevonen punki (yleensä vasemmalle) ja yritin sen takia "kääntää" sitä vielä just ennen estettäkin. Kun lähestyin estettä niin, että yritin olla puristamatta ollenkaan kaikki sujui paljon paremmin. Tuntui vain edelleen siltä, että joku hassu kierous hevosella on sinne vasemmalle päin (tai sitten se olen minä, joka olen vino...).
Ja sitten päivän avautuminen: ymmärrän, että on olemassa ratsastajia, joilla on huono itsetunto. Itsekin kuulun siihen kategoriaan. Mutta se, mitä en tajua, on että mistä löytyvät ne ratsastajat, jotka eivät saa tunnilla mitään tehtyä siltä valitukselta kuinka huonoja he ovat. Kun ei enää edes kuunnella, kun opettaja neuvoo, mitä tehdään ja miten tehtävää kannattaa lähteä ratkaisemaan vaan whinetetään vaan muille jatkuvalla syötöllä, että "ei oo kyllä mun päivä", "vitsit mä oon tosi huono tässä", "näitsä kun mä taas mokasin tuossa kulmassa?". Tänään tuntui siltä, että ei todella saatu lainkaan niin paljon aikaiseksi kun tunnilla ei keskitytty siihen tekemiseen vaan vedettiin jotain ihme ympyrää keskellä kenttää vaikka esteet oli niin mikroskooppisia, että niitä olisi voinut lähestyä käynnissä. Ja kun vaihdetaan suuntaa niin kyllä sieltä löytyi varmasti joku, joka inisee, että ei ole tullut vielä kertaakaan, kun "muut on koko ajan tiellä". Ilmeisesti "muiden" pitäisi älytä, että toinen on jo aloittanut lähestymisvalmistelut, jos hän kääntää just ennen estettä vielä ympyrälle. Okei, avautuminen suoritettu. Olin vaan unohtanut, mikä määrä sählinkiä estetunteihin liittyy verrattuna kouluvääntöön...
Lopuksi vielä yksärisuokin alahuuli. En oo yhtä löllöä tavannut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti