Viikonloppu tuli vietettyä siis mökillä, mikä oli ihanaa lepoa ja löllöttelyä. Perjantaina kävin heittämässä kävellen 6 km lenkin, mikä oli aika ihanan tuntuista aurinkoisessa säässä. Ehti olla, ajatella, fiilistellä aurinkoa. Ja kun muisti ottaa vesipullonkin mukaan, niin lämpökään ei tuntunut mitenkään pahalta. Ja tienvarret olivat jo pullollaan metsämansikoita!!
Sunnuntaina alkoi taas arvaa mitkä. Ja lenkki ei taas kulkenut ollenkaan. Tiesin jo mökiltä lähtiessä, että kannattaa ottaa kevyesti, mutta verrattuna torstain ihanaan iltalenkkiin, missä kaikki oli helppoa ja kivaa, nyt ei ollut kyllä helppoudesta mitään tietoa. Sykkeet nousivat 160:een jo ihan heti ja olivat muutenkin karata käsistä aina kun silmä vältti. Ja koko ajan oli tosi väsynyt olo. Sain silti juostua noin puoli tuntia, vaikka vähän välillä kävelin että sykkeet pysyivät edes suurinpiirtein normaalissa. Tuli vaan sellainen olo, että ei ole vielä rautakuuri tainnut ihan purra, kun menkkojen vaikutus yleiseen olotilaan on noin järkky.
Löysin pitkästä aikaa taas soutamisen ja varsinkin melomisen ihanuuden, ja totesin että yläkropan lihaksisto saa kyllä kyytiä niissä. Kävin ensin testaamassa, ettei vene vuotanut ja soudin noin 30 minuuttia meidän pikkujärvellä eestaas. Sitten päivällä kanootin kimppuun. Se on siinäsiinä, etten ole vähän liian pitkäkoipinen tuohon kanoottiin, sinne meno (ja versinkin sieltä itsensä pois ähertäminen) on vähän työn ja tuskan takana. Mutta ehdottomasti vaivan arvoista! Meillä on tuollainen retkikanootti, joka on vähän tuulisemmallakin säällä ihanan stabiili kaveri, ei tule yhtään stressiä siitä, etteikö pysyisi pystyssä. Sen on isot miehet kyllä saaneet kaadettua, kun ovat meidän mökkiolympialaisissa oikein yrittäneet, mutta tavallinen tallaaja kyllä pysyy kovassakin menossa kyydissä. Kanootissa on ihanaa se, miten lähellä siinä on veden pintaa ja miten kovaa sillä pääsee kun lähtee oikein yrittämään.
No, oli meillä sitten taas pyromaanileikkejäkin. Juhannusta varten oli jostain syystä kerätty ympäristön risut ja männynkävyt yhteen, mutta eivät jaksaneet kuulemma sitten kuitenkaan sitä polttaa. Nyt ei ollut helteisestä säästä huolimatta mitään kulovaroituksia päällä, joten illalla pystyi samanaikaisesti katsomaan sekä kokkoa että upeaa auringonlaskua...
Kesämökkien suhteen on vähän kahta kansaa, mutta meikäläiselle se on kyllä ihanan hermolevon paikka :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti