Olin varannut jo etukäteen tähän jo kauan aikaa sitten pienimuotoisen ratsastuskurssin ja nyt on sitten ratsasteltu (kevyesti, jottei hiostu ja tikit kuole). 2 puolentoistatunnin settiä on takana ja nyt viikonlopulle toinen samanlainen edessä. Huhhuijaa - aika urakointia (mutta ehdottomasti ei yhtään hikistä, koska lääkäri on niin määrännyt ;)
Ratsastusputken kaksi ensimmäistä puolitoistatuntista keskittyivät istuntaan. Ensimmäisellä tunnilla meitä oli vain neljä, joten opettaja ehti oikein kunnolla katsoa kaikkien asennon ja näyttää kädestä pitäen miten homman tulisi mennä. Tein jo kaverin ottamien kuvien perusteella sen oman mokalistani, jota opettajan neuvot seurasivat hämmentävän tarkkaan:
- katse ylös ja pää muun kropan jatkoksi
- ylävartalon yläosa eteenpäin, kannattelu vatsalihaksilla
- varpaat menosuuntaan
- ohja lyhyemmäksi ja kädet ylös "tarjottimeksi"
- lantion svingi toimimaan (mikä vaatii, että asentoa pidetään yllä selkälihasten sijaan vatsalihaksilla)
- kun tulee hätä, menen "linkkuveitsiasentoon", eli jalat pyrkivät eteen samalla kuin myös etukroppa alkaa kallistua eteenpäin
- mun pitäisi juurtua satulaan ja opetella rentouttamaan kädet kokonaan
- kantapäitä pitää nostaa ja nilkat pitää rentoina
Lukaisin vanhan juttuni läpi ja totesin, että analysoin kyllä pollen vinouden jo silloin oikein. Oikealle mennessä puskettiin vaan oikea lapa edellä joka puolelle. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta ilmeisesti hevoselta on korjattu sitä vasemmalle taipumista jotenkin liian hyvin, koska nyt se olisi halunnut kulkea vasemmalle banaanina koko ajan ja huomasin näkeväni oikeaan kierrokseenkin koko ajan sen vasemman silmän.
Ensimmäinen tunti mentiin perusasioita. Ensin verryteltiin hevosen selässä; seistiin jalustimilla, nosteltiin käsiä sinne ja tänne, pyöriteltiin hartioita ja tehtiin vartalonkiertoja. Sitten alettiin ratsastamaan eri askellajeja ja kiemuroita. Muuta ei oikeastaan vielä tehtykään, paitsi opettaja tsekkasi, että kaikki pääsivät istunnan korjaamisessa hyvään alkuun. Yhdeltä toiselta tytöltä korjattiin ohjien pituutta ja käsien paikkaa laittamalla pieni tikku poikittain niin, että sitä pidettiin molempien käsien peukaloilla kiinni. Mietin, enkö minäkin olisi tarvinnut sellaista, mutta ilmeisesti en, koska opettaja ei sitä neuvonut :)
Tavallaan nuo tunnit, joissa keskitytään kamalasti vaan istuntaan eikä yhtään tehdä mitään taivutuksia on kauhean kivat, mutta mä en oikein osaa itse ratsastaa hevosta mihinkään siinä. Tunnin puolessa välissä mentiin ravissa sellaista keskiympyrää, jonka pituushalkaisijoilla oleviin päihin tuli voltit toiseen suuntaan (helppoa kun on vain neljä ratsastajaa tunnilla ;) ja vasta siinä tuntui, että hevonen alkoi rentoutua - ennen sitä se vaan säntäili. Opettajalta tulikin eniten kommentteja jopa siitä, että annoin hevosen juosta alta pois - ja niin kuulemma kävi aina kun jalat alkoi hivuttaa eteen. Opin kyllä näppärän tavan korjata tuon virheen - kun nosti kantapäitä, lepäsi jalka paljon tasaisemmin kyljessä eikä jalka kokonaisuudessaan liikkunut enää niin paljon eteenpäin. Samalla sai myös nilkkoihin vähän joustoa ja toden totta, ne polvetkin menivät alaspäin. Koko paketti vaan lähti aina jostain kohti lipsumaan, mutta harjoitusta vaan lisää niin kyllä se siitä.
Avain hevoseen oli selvästi se, että jalka pysyi paikallaan, ei tehnyt liikaa siellä selässä ja että piti kyllin rennon käden - ja muisti välillä päästää sisäohjasta kunnolla. Heppa hermostui sekuntin murto-osassa, jos käsi jäi yhtään kiinni.
Seuraavalla tunnilla hepalla oli käynyt ratsastamassa sen vaki-ihminen ja tuntuma oli tosi erilainen. Nyt se oli itsessään joustava ja lähtökohtaisesti antoi heti myöten ja käytti selkäänsäkin paljon paremmin. Siis paljon kivempi ratsastettava, koska nyt pystyin itse keskittymään enemmän siihen istumiseen. Opettaja näytti heti alkutunnista, miten huonosti mä olen juurtunut siihen satulaan. Hän otti ohjista kiinni vähän kuolaimien yläpuolelta simuloiden hevosen pään liikettä ja pyysi mua pitämään tasaisen tuntuman. Pienessä liikkeessä osasin ihan kivasti myödätä, mutta kun tuli yhtään isompi, koko käsivarsi ja selkä jännittyi ihan kokonaan ja kippaskappas oli takapuoli heti irti satulasta. Tuli vähän miettimistä mulle - mä ihan vakavasti luulin, että oon jo oppinut rennoksi ja mitä vielä ;)
Toisella tunnilla tehtiin paljon väistöjä, mutta istunnan kautta. Tehtiin tosi loivaa väistöä, missä tärkeintä oli pitää istunta hyvänä ja hepan meno tasaisena ja rentona. Käynnissä meillä onnistuikin tosi kivasti ja Yksärisuokki jopa rentoutui menoon ja toimi kuin ajatus - ei todella tarvinut kuin katsoa oikeaan suuntaan ja hevonen väisti. Ravissa ongelmana oli enemmänkin pois alta juokseminen, mutta pari mukiinmenevää pätkää saatiin kyllä aikaiseksi. Opettaja kysyi iloisena, että miltäs tuntui mennä välillä vähän herkemmällä pelillä. Mihin täytyi vain vastata, että kivaa oli, mutta hemmetin vaikeaa. Toisaalta on ihan mahtavaa mennä välillä sellaisilla elikoilla, joista se palaute ratsastajalle tulee ihan heti: "au, nyt sä taas vedät" tai "heeeei, miks toi sun pohje punkee tuolta noin eteen, apuaaaa, mitä se meinaa??" Ja toisaalta kun saa jonkun oikein, voi heti nähdä hevosesta että nyt menee jo kivemmin. Vaikeaa oli vain muistaa kaikki se, jota vielä teen väärin. Kun samaan aikaan yrittää keskittyä nostamaan kantapäätä, pitämään tiukemmin ulko-ohjasta (mutta ei vetämään, vaan käsi rentona) ja löysäämään sisäohjasta samalla kun muistaa kannatella päätään ja pitää vatsalihakset mukana menossa, siinä tulee jo ainakin mulla enemmän juttuja kuin pystyy kerralla prosessoimaan. Vaan josko se nyt tässä sitten helpottaisi, vähitellen ;)
Lopuksi vielä riemusarja otsikolla Mitä käy kun vie vastapuunatun hevosen laitumelle? No tätä. Ja siis hyvä kun sain portin meidän takaa kiinni kun tuo jo jysähti piehtaroimaan...
Aah, mutaa!
Siinä on niin ihana pyöriä!
Ja kunnolla kanssa, ei täällä mitään kursailla!
Ohhoi, that's better.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti