Nyt oli kevätkauden vika tunti toisella tallilla ja edelleen sama sijaisope kuin viimeksi. Sain tunnille suomenhevosruunan, joka on yksityinen mutta (enää hetken) lainassa koululla. Se oli ihana!
Siinä oli tosi paljon samaa kuin viimeviikkoisessa Vauhtisuokki, molemmat oli kamalan hätäisiä, muttei jyriä. Jos otti kovaa edestä hidastaakseen alati kiihtyvää tuntui siltä, että molemmat istui melkein suoraan kintereilleen. Mutta siinä missä Vauhtisuokki antoi (tai otti) itse aika paljon painetta kädelle (melkein roikkui), tämä Yksärisuokki ei tahtonut antaa tasaista tuntumaa lainkaan. Se oli aika toispuoleinenkin, niin että oikeaan kierrokseen jäi vasen lapa kokoajan ulos ja vasempaan oli vaikea saada taivutusta läpi. Toisaalta se otti oikean ohjan paremmin tuntumalle ja olisi mieluummin oikeassakin kierroksessa tukenut siihen kuin ulko-ohjaan.
Pohkeet olivat tässäkin avain - niillä sai rauhotettua, kun antoi koko ajan käskyjä, että nyt tuo takajalka ja nyt tuo ja nyt tuo - jotenkin kummasti polle tuntui kai tuumaavan, että ei tarvitse jännittää, jos ratsastaja sanoo koko ajan mitä tehdään.
Tässä on muuten sekä Yksärisuokki (oik.) että Vauhtisuokki laitumella.
Tunnilla tehtiin takaosakäännöksiä käynnissä. Alkuverkka saatiin tehdä itsenäisesti kaikissa askellajeissa, mutta ope kyllä neuvoi - ja hyvin neuvoikin. Yksärisuokki otti vähän turhan paljon kierroksia pitkistä laukkapätkistä, joten ope kehoitti menemään vaan pieniä pätkiä ja keskittymään laukannostoihin.
Itse takaosakäännöksissä ope otti meidät yksi kerrallaan molempiin suuntiin ja teroitti oikeat avut: asetus sisään, paino ehdottomasti sisäpuolelle (eikä ulos, niin kuin itsekin tein aina vasemmalle käännyttäessä) ja molemmat pohkeet kiinni hevoseen. Ulkopohje kääntää ja sisäpohje tahdittaa. Oikeassa kierroksessa mulla taas tuppasi irtoamaan juuri ulkopohje.
Aluksi harjoiteltiin pitkällä sivulla siirtymisiä käynnin sisällä: keskikäynti - koottu käynti - keskikäynti. Kun se sujui, piti koota käyntiä ja tehdä takaosakäännös. Aluksi mentiin 90 asteen ja lopulta 180 asteen käännöksiä. Kun yksi harjotteli, muut tekivät toisessa päässä neliötä, jossa väliin piti tehdä kunnon kulma, sitten koota käynti ja tehdä takaosakäännös kulmassa ja sitten taas keskikäyntiä, kunnon kulma, koonti jne.
Aluksi Yksärisuokkia oli tosi vaikea saada edestä minkäänlaiseksi - olin Vauhtisuokin jälkeen jotenkin siinä default-moodissa, että tuntuman pitää olla aika vahva. Yksärisuokki toimi kuitenkin selvästi paremmin kevyellä ja mieleen tuli koko ajan sunnuntain tunnin opit: rentouta koko käsi olkapäästä lähtien, lyhennä ohja ja pidä nyrkki kiinni. Ja sillä tuntuma alkoikin parantua. Ongelmana oli se, että kootussa käynnissä polle alkoi lyhentää kaulaansa liikaa, kuolaa tuli tonneittain ja turpa meni melkein kiinni ryntäisiin. Siksi opettaja neuvoi kokoamaan pidemmällä ohjalla (tai siis käsi edessä) ja enemmän istunnalla. Kun Yksärisuokille antoi ohjasta vähän tilaa, se alkoi liikkua selästään kivemmin ja takajalatkin alkoivat tuntua - muuten olikin kokoajan sellainen fiilis, että etujalat vaan tömähtää joka askeleella koko pollen painolla maahan...
Loppuraveissa ope neuvoi ratsastamaan pidempää tuntumaa, mutta niin että aina kun hevonen alkaa kiihdyttää, palataan lähtötuntumaan, siihen "tunneliin", josta viimeksikin oli puhetta. Tuli superhyväfiilis, kun ope kehotti siinä ihan lopussa kaikkia katsomaan Yksärisuokkia, kun sen kaula ja selkä tulivat oikealla tavalla eteen-alas. Se kulki itseasiassa lyhyempänä kuin mitä yleensä ratsastan sen, mutta asento oli tasapainoinen ja ennen kaikkea tasainen. Tähän on hyvä lopettaa kevätkausi, jee!
Yksärisuokki :) Olisin ottanut paremman kuvan, mutta siinä vaiheessa kamerasta kuoli akku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti