Sain taas eilen tylyn muistutuksen oman psyyken ja rentouden merkityksestä ratsastuksessa. Ratsastustunnilla "leikittiin kisoja" (tätiratsastajien kanssa näin on hyvä tehdä ennen oikeita kisoja). Menikö penkin alle? Meni. Menikö pahasti? Todella.
Tunnin kuvio oli ihan selvä: 20 min vapaamuotoista verryttelyä, sitten ohjelma - B-tason KN-special - yksittäin maneesissa ja sitten loppuaika vapaamuotoista loppuverkkailua. Olin jopa etukäteen valmistautunut opettelemalla radan, sillä etukäteisahdistus koski juuri sitä, että unohtaisin radan. Menneisyyden kilpakokemuksista oli jäänyt päälle se, kun menin joskus väärän radan ja ärhäkkä koulutuomari kyykytti maan rakoon.
Olisi pitänyt muistaa toinenkin fakta sieltä kilpa-ajoilta: miten kamalasti jännitän. Tunnista on vaikea keksiä mitään muuta positiivista, paitsi se etten voi todellakaan enää väittää, ettenkö vaikuttaisi hevoseen siellä selässä. Nyt vaan pitäisi kääntää se vaikutus positiiviseksi...
Sain kisakumppaniksi hevosen, jolla olen mennyt monesti tällä kaudella. Sellainen saksalaisittain ratsastettava hevonen, jota pitäisi puristaa koko ajan kuin hammastahnatuubia, että saa painetta eteen - muutoin se kulkee (apuohjienkin takia) aina kuolaimen takana. Olin iloinen, koska olen saanut sen menemään jo aika kivasti. Nyt ei tarvinut kuitenkaan kuin kiivetä hevosen selkään kun sillä alkoi silmät pyöriä päässä ja kaikki rentous katosi. Mitään fiksua en saanut tehtyä selässä ennen radan suorittamista ja vaikka hevonen teknisesti tekikin melkein kaikki vaaditut liikeet, jäi päällimmäiseksi paha fiilis siitä, että omalla jännittämisellään pilaa koko homman. Vasta loppuverryttelyssä alkoi tulla liikkeeseen edes vähän joustavuutta.
Note to self: opettele rentoutumaan.
Ei sillä, että olisin kilpaurasta enää haaveillut, sen verran traumaattista se oli teini-iässäkin. Mutta jotenkin tuntui pahalta ajatella, että jos kisoihin menisi, C-taso olisi ainoa järkevä valinta, koska en saa muotoonratsastusta 20 min verryttelyssä onnistumaan - se aika pitää tiukasti käyttää ratsastajan kipsistä sulattamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti