Aloitin siis viime viikolla sellaista aloittelijan juoksuohjelmaa, jossa kroppa totutetaan vähitellen juoksuun. Oon ihan varma, että se on mun reistaileville polville ja nilkoille hyvä ja hieno juttu. Mutta mutta. Pää ei kyllä meinaa noin "hitaaseen edistymiseen" sopeutua millään. Tänään tein alkuverkat ja sitten välissä sellaista 3 min juoksua - 5 min kävelyä (noin, en muistanut ottaa kelloa lenkille...). Koko ajan piti olla vahtimassa, ettei vauhti lähde liian kovaksi tai juokse ihan vaan itepäisyyttään liian pitkään.
Alkulenkistä oikea pohje alkoi kramppailla ja ekan juoksun jälkeen piti sitä vähän venytellä. Sen jälkeisissä juoksuissa taas oirehti oikea polvi siitä ulkopuolelta (ei lumpiosta, vaan vielä "ulompaa". Ehkä mun liikeradoissa olisi viilaamista? Olin kuitenkin tosi tyytyväinen lukiessani samaisesta Valastin Naisen juoksukirjasta, että niitä pohjallisia (pronatoiville ja supinoiville koiville) ei välttämättä tarvitse hankkia - niiden vaikutus kun ei aina siirry juoksuaskeleeseen vaan joskus jopa haittaa enemmän. Kaverit kohkasivat niistä pohjallisista pari vuotta jatkuvasti, kävi jurppimaan :)
Vaan kyllä on kengissä silti eroa. Mulla on upouudet Asicsit, Floridan matkalta. Just passelit, ihanan leveä lesti ja tosi hyvä tuki ja jousto samaan aikaan. Eikä hierrä.
Sykemittarin jätin siis kotiin, mutta yleisesti keskisyke ei varmaan kovin paljoa yli 110 huidellut. Fiilis oli silti kiva ja kesäinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti