Oltiin kaverin kanssa sovittu perinteinen viikkokävely tällä kertaa perjantai-aamulle. Kello seitsemän. Etukäteen vähän mietin, että mitähän siitäkin tulee, kun kerran aamut eivät todellakaan ole mun parhaita puoliani. Oli kuitenkin ihanaa! Sekä seura, että lenkki. Aurinko paistoi, oli juuri sopivan raikasta ja jalatkin tuntuivat hyviltä. Kyllä tuosta polven ulkosyrjästä edelleen tuntee, että se on vähän rasittunut, mutta ei se mitenkään satu liikuteltaessakaan.
Eli vaikka mun huisa juoksu-urani päättyisi ennen kuin se ehti alkaakaan, voi musta silti tulla superkävelijä :)
Toisaalta yksi mun suurimmista haaveista onkin joskus kävellä Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti Ranskasta lähtien (siitä taisi tulla joku 776 km tms.) - kävelyssäkin on omat hyvät puolensa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti