Sijaisope

Vaikka tykkään ihan kamalasti molemmista ratsastuksenopettajistani, on silti joskus kiva saada eri opettajien kommentteja.

Menin tänään tallin vauhtisuokilla, ihana tummanrautias otus! Sijaisope kysyi alkutunnista mitä halutaan mennä ja yhteisellä päätöksellä päädyttiin perusasioiden kertaamiseen. Siispä ohjelmistossa oli siirtymisiä ja pohkeenväistöjä.

Vauhtisuokki oli ollut jo edellisellä tunnilla, joten sitä pääsi ratsastamaan aika nopeasti heti alkuun. Se tuppaa olemaan vaan niin hirveä häseltäjä, että jos ei ole koko ajan tekemässä siellä selässä jotain tai jos tuntuma on millinkin liian löysä, se alkaa porhaltaa sinne minne nenä kulloinkin sattuu näyttämään.

Sähellyksestä johtuen en ollut ottanut mukaan raippaa, mutta varsinkin pohkeenväistössä vasemmalle sen kyllä tarvitsi. Vasen kierros tuntui muutenkin olevan vaikea, laukassa paikoitellen jopa hirvitti kun hevonen oli kaatua pohjetta vasten ja liian tiukan kurvin jälkeen väliin ylipäätään.

Sijaisope antoikin meille paljon neuvoja asetukseen, että se pitää olla joka kulmassa. Palautetta tuli myös liian irtonaisista alapohkeista, kantapäät kuulemma painuvat liian alas ja tuntuma häviää. Toisaalta pohkeenväistössä sain nimenomaan palautetta siitä, että jalka kipusi ihan liian ylös, sen pitäisi antaa olla rennompana ja alempana. Go figure.

Laukan jälkeen hevonen tuntui kuitenkin tosi hyvältä, sijaisope puhui ajatuksen tasolla "tunnelista", jonka pohkeet ja ohjat muodostavat. Kielikuva oli mulle uusi, mutta ainakin Vauhtisuokilla sen tajusi hyvin - hevonen on siinä tunnelissa silloin kun se kulkee suorana ja kaikki avut ovat siinä lähellä. Sunnuntain katastrofitunnin jälkeen oli kiva huomata, että jonkinlaista peräänantoakin oli havaittavissa. Se, mikä jäi vielä harjoiteltavaksi oli hevosen rennoksi eteen alas ratsastaminen. Tuntui, että se alkoi kompastella jalkoihinsa tai vaan spurtata, jos ohjasta yritti yhtään löysätä. No, joskus myöhemmin sitten.