Ratsiope in memoriam

No, ei se nyt sentään kuollut ole. Mutta niin kuin edellisessä tuntipostauksessa kerroin, yksi opeistani ei jatka enää syyskaudella tallin vakituntiopena ja siten missaan hänen ihanan positiiviset ja itsetuntoa vahvistavat tuntinsa. Niiskis!

Mutta kuten hän itse sanoi, kaikki muutos vie eteenpäin - eli ei jäädä sitä itkemään. Sen sijaan ajattelin miettiä tähän sellaisia juttuja, joita hän ainakin pisti tunneillaan miettimään. Voin sitten muistella niitä joskus jatkossakin.

• Tärkeimpänä ope piti sitä, että ratsastaja oppii itse kehittämään ja opettamaan itseään ratsastajana. On tärkeää asettaa niin pitemmän linjan tavoitteita kuin sellaisia lyhyempiäkin: mitä aion nyt tehdä seuraavat 15 minuuttia, mikä on tärkeää, mikä pitää ainakin saada läpi. Millä tehtävillä ja minkälaisella ratsastuksella parhaiten pääsen tuohon tavoitteeseen (tällä hevosella)?
• Ratsastamisen tulee olla hevoselle ja ratsastajalle kivaa. Se ei tarkoita sitä, etteikö saa vaatia, mutta liikkumisessa pitää olla yhdessätekemisen iloa. Huonona päivänä kannattaa käyttää aikaa ensin itsen ja sitten vasta hevosen rentouttamiseen.
• Liike ja rentous tulevat ennen tehtävää (alkuverkka mahd.poikkeus - joitain liikkeitä tehdään juuri tätä tavoitetta tukemaan). Jos liikkeessä tulee probleemeja, pitää tarkistaa ensin onko liike tai rentous kärsineet. Rento ratsastaja ja rento hevonen pääsevät paremmin ja nopeammin hyvään lopputulokseen.
• Sisäohjan ja sisäreiden tulee käännettäessä "päästää" hevonen kääntymään. Samoin ulkopohkeen pitää siirtyä taaemmas tukemaan takaosaa.
• Kun joku tökkii, voi aloittaa "skannaamalla" kehon - onko jossain lihasryhmässä jännityksiä? Erityisesti niska, olkapäät, pakarat, nilkat voivat jäädä huomaamatta juntturaan?
• Ratsastajan käden pitäisi siirtyä kohti hevosen suuta ja kulkea liikkeen mukana. Tuntuman pitää olla tiivis, mutta kevyt. Käsi ei hae tuntumaa, vaan tuntuma ratsastetaan takaa eteen. Olkapäät ja kyynerpäät rennoiksi!
• Kevyessä istunnassakin pitää vetää "vatsa sisään" ja kannattaa kroppaa. Tämä antaa tuen keskivartalolle.
• Ratsastajan pitäisi istua hevosen selässä samalla tavalla maadoittuneena kuin jos seisoisi samassa asennossa maassakin. Se tarjoaa parhaimman tasapainon istunnalle.
  
• Useita hevosia voi ratsastaa hitaammaksi puristamalla pohkeet kylkiin. (tää viimeinen ei ajatuksen tasolla mulle ihan auennut, mutta empiiriset kokeet ovat osoittaneet sen todella toimivan useimmilla talleilla).
  

Lisäilen lisää sitten kun muistuu mieleen :)