Viimeistä kevään ratsastustuntia vietiin (part 1 - koska toisella tallilla se on vielä tulossa)! Katselin jo tallillepäin ajaessa, että polttavasta auringonpaahteesta huolimatta taivalla oli aika synkkiä pilviä odottamassa. Muistin kerrankin ottaa kameran mukaan, joten tunnin tapahtumista on jopa kuvadokumentaatiota.
Sää edellisen ratsastustunnin aikana:
Ja sää meidän ratsastustunnin puolessa välissä:
Sain tunnille tallin ihanan perusheposen, joka on hyppinyt vetreämmillä päivillään kuulemma jopa 140 cm ratoja. Laukka onkin sen paras askellaji ja ainoa, missä sitä voi kouluhynytyksessä mun taidoillani koittaa ratsastaa kunnolla läpi. Vaikka peräänantoa en ole kenenkään (paitsi tallinomistajan) nähnyt saavan sen kanssa läpi, voi tunnin jälkeen silti olla tyytyväinen jos saa askeleen pitkäksi, rennoksi ja joustavaksi. Ja lisäksi hevonen on erittäin hyvä opettamaan rentoa lantiota ja kättä - tunnin avain "ahaat" liittyivätkin nimenomaan hevosen "päästämiseen"; mieletön fiilis kun tajuaa, että hevonen kääntyy kun sen sisälonkalla ja reidellä päästää sinne ja toisaalta että se liikkuu rennosti ja pyöreästi (vaikkei siis peräänannossa, mutta selkä oikeinpäin) kun sen rennolla tuntumalla ja istunnalla päästää kulkemaan.
Ja sää meidän ratsastustunnin puolessa välissä:
Viimeisen tunnin aihe oli itsenäinen ratsastus. Aluksi käytiin läpi kauden alussa asetetut tavoitteet (mun listallani yllätys yllätys: pohkeen paikka ja vaikuttaminen, rento ja tasapainoinen istunta, lyhyemmät ohjat ja käden rentous ja paikka) ja nykytila itsearviona. Olisi ehkä ollut ihan kiva saada näin open viimeisellä kerralla myös häneltä kommentteja edistymiseen, mutta meni se näinkin enkä toisaalta edes siinä tilanteessa niitä älynnyt kaivata.
Hevonen tuli edelliseltä tunnilta ja oli siis verrytelty, mutta liikkui tosi tönkösti ja lyhyin askelin silti alkutunnista, kuten muistaakseni tekee aina uudelle ratsastajalle. Siirtymissä meillä on ollut ongelmia aikaisemmin, joten valitsin sen tunnin teemaksi. Osoittautui kuitenkin, että sääolojen ja muiden hepojen hermoilujen sekä vaan mun ja hevosen yleisen kommunikaatiopulan takia se osoittautui mulle liian vaikeaksi, kaikki siirtymiset tapahtui rentouden kustannuksella kun hevonen reagoi mun liian hitaasti myötääviin pidätteisiin. Siispä vaihdoin tavoitteeksi siirtymiset askeleen sisällä ja siitä alkoikin tulla tuloksia: hevonen rentoutui kivasti, askel alkoi irrota maasta ja antoi pitää tuntumaakin, vaikka alkoikin sitten vähän roikkua. Oon ehkä jotenkin kieroutunut, mutta musta on silti kivempi, että hevonen vaikka vähän (paino sanalla vähän, koska muuten loppuu käsivoimat) painaakin kuin se, ettei se anna yhtään tuntumaa itse.
Suorituksena siis ihan kiva ja fiilis oli tyytyväinen. Tuntia vähän rikkoi sääolot - kesken tunnin siis alkoi hillitön ukkonen ja raekuuro, jonka ajaksi piti paeta maneesiin (minä ja polle tultiin vikana ja kunnon kenttähevosena tehtiin maneesin sisäänmeno laukassa - ei kyllä ihan mun ajatuksesta - kun jäätiin viimeisiksi kentälle). Muuten voi hyvillä fiiliksillä sanoa tälle tallille kesäheit! Elokuussa homma jatkuukin sitten eri ryhmässä ja eri open kanssa (hui!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti