Sisuunnuin ilmeisesti sen verran kunnolla edellisellä tunnilla, että pahaa fiilistä piti päästä purkamaan johonkin. Ajattelin kerrankin rakentavasti, että ehkä cocis ja suklaa ei oo se paras mahdollinen ratkaisu kestävään ketutukseen. Ja tattadaa, keksin lähteä lenkille.
Amerikasta ostetut uudet juoksutossut olivat silkkaa parhautta, vielä kun saisi niiden sisällä olevan juoksijan kuntoon. Lenkillä oli kuitenkin kivaa (yllättävää!) ja jalka nousi yllättävän kevyesti (ja yllättävän pitkään). Kun malttoi juosta alkuspurtin jälkeen vähän rauhallisemmin pääsi hengästyksestä eroon ja juoksemisesta tuli oikeastaan ihan kivaa. Lenkin puolivälissä jalat alkoivat kuolla alta, mutta siinä vaiheessa kun juokseminen lakkasi jaksoi sentään vielä kävellä ihan reippaasti loppuun asti.
Mistä sais tätä lisää? No ei ihan heti: Heti lenkkiä seuraavina päivänä jalat oli ihan tukossa ja sitten piti mennä vielä väkisin tunkemaan jalkaan uudet popot, jotka kaivoivat koko kantapään verille. Mutta jahka jalat taas paranevat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti