Kurssi jatkui taas eilen ja menin taas samalla mastodonttihevosella. Päivän kuumuudesta (ja eilisestä tahmeudesta) johtuen haettiin hevoset sisään tarhasta jo ennen kuin aloitettiin teoriatunti, joten ne olivat selkeästi virkeitä saatuaan levätä tallin viileydessä pari tuntia ennen kuin ne vietiin taas ulos. Paarmatilanne vaan oli edelleen aika mahdoton.
No, teoriatunnilla kerrattiin eilisiä oppeja ja tehtiin taas erilaisia venytyksiä, rangan kiertoja (lähinnä lonkka, rintaranka ja niska) sekä voimisteltiin. Käytiin läpi uudestaan kehon skannaamistekniikka ja lopuksi tehtiin sellainen positiivisuusharjoitus, jossa kuviteltiin kuinka tehdään kuvitellusti hevosen kanssa joku tehtävä ihan upeasti. Kaikkia hymyilytti homman jälkeen :) Vaikka tallille ajaessa fiilis oli ehkä semi-nihkeän puolella, saatiin oma tunnelma ylös aika simppelein keinoin ja hevosiin koskettiin vasta kun se oli taas kivaa. Muistan eräältä toiselta kurssilta, että opettaja on aiemminkin sanoneet, että ihmiset kasaavat nykyisin hevosilleen älyttömästi turhaa stressiä kun pajahtavat vaan suoraan sinne karsinaan kaikki työkiireet ja ahdistus päällä. Sen sijaan kannattaisi vaikka viisi minuuttia tallin nurkan takana pitää itselleen "tyhjennysharjoitusta" eli yrittää aktiivisesti päästää irti kaikesta stressistä. Hevoset arvostavat!
Unohdin mainita, että eilen sain opettajalta hyvä neuvon: olen miettinyt miksi tasapainon kanssa on ollut vähän ongelmia nyt kuntoilun aloittamisen jälkeen ja muutenkin tuntuu siltä, että oon ollut kömpelömpi. Ope muistutti, että kun lihaksia lähtee liikuttamaan eri tavalla kuin ennen ja niiden liikeratoja korjaa (esim. venyttämällä) niin niillä kestää vähän aikaa orientoitua uuteen tilanteeseen. Se oli helpottavaa kuulla.
Itse tunti menikin sitten ihan loppua huolimatta aika lailla pipariksi, mutta ei välitetä siitä. Teemaksi valitsin itse ne kädet ja voi apua, käynnistä ei vaan tullut mitään. Hevonen protestoi mun kättäni koko ajan viskomalla päätään ja vaikka se ei tehnyt sitä ihan niin paljon ravissa ja laukassa, sitä pettymystä oli tosi vaikea niellä. Miten voi olla niin vaikeaa vain mukautua liikkeeseen? Hevonen oli ihan allerginen sille, että yhtään sitä nyppi suusta, mutta mulla oli olkapäät jännittyneenä heti kun silmä yhtään vältti...
Toinen ongelma oli hevosen raskaus. Se oli vähän reippaampi kuin edellisellä tunnilla, mutta se dieseliys alkoi jossain vaiheessa nyppiä. Lisäksi hevonen raskaudesta huolimatta ei kestänyt tasaista puristusta - lopputuloksena se, että se liikkui vain silloin kun minä rutistin ja multa loppui voimat. Ihan lopputunnista opettaja kehotti nostamaan sen ylälinjaa vaan sitkeästi ylöspäin, että painoa saataisiin enemmän takaosalle ja kun sitä oli menty pari kierrosta, tuntui siltä kun moottori olisi jyrähtänyt käyntiin ja hevosella pomppasi korvat pystyyn. Ja sitten oli tietysti aika jo lopettaa. Kivaa oli epätäydellisyydestä huolimatta :)
Yläkuvasta näkee vähän hevosen mittasuhdetta - takana oleva ruunikko on nimittäin ihan jo hevoskoossa oleva eläin sekin...
Vaikka tunti olikin vähän vaikeampi tänään, nautti mieli edelleen näistä maisemista!
Kotiin päin ajaessa oli vielä pakko pysähtyä kuvaamaan läheistä hiekkakuoppaa. Ooh.
En saanut ilmeisesti juoksulenkin takia enää yöllä unta ja mielessä pyöri vain se, pitäisikö kuitenkin alkaa vuokraamaan tuolta jotain hevosta, edes silloin tällöin. Voisi tehdä kaikkia kivoja talutusharjoituksia ja olisi kerrankin aikaa vain puuhailla hevosen kanssa. Pistetään mietintämyssyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti