Se alkoi aamupalalla aurinkoisella parvekkeella :)
Ja jatkui kauan odotetulla tuolinmaalausoperaatiolla - onnistuin viime vuonna rempan yhteydessä saamaan tämän Aaltojakkaran ihan maaliroiskeisiin, joten nyt siitä tulee musta. Sopiipa muutenkin paremmin eteisen värityksiin - enkä mä muutenkaan ole mikään koivunvärin ystävä.
Tässä välissä meinasi iskeä päivän stressi. Pesin pyykit ja kävin kaupassa - mukaan tarttui mm. kivan vihreä kaitaliina sekä Metallican S&M-levy, jossa soittavat yhdessä San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa biisinsä. Vaan kun pakkasin niin autuaana ruokia kassiin, niin muistinko enää poimia CD:tä kassalta? En. Olin jo aiemmin päättänyt, että jos suinkin ehdin, lähden pyöräretkellä - nyt lähtö piti tehdä hirveässä kiireessä ja paahtaa takaisin Selloon, mistä onneksi kassalta löytyi vielä se CD-levy (ihanaa!). Pyöräretkeä ajatellen vain unohtui ottaa mukaan mm. vesipullo ja muuta tarpeellista rekvisiittaa.
Vaikka mun pyöräni ei olekaan mikään maastopyörä, se koittaa kovasti maastoutua. Olen ostanut siihen toisen lukon, koska pelkään hysteerisesti, että joku vielä varastaa sen. Olisi jo kolmas pyörä, mikä multa viedään, hrmph. Onneksi oli tallella vielä patikoinnin jälkeen.
Villa Elfvik oli entisensä, ihana! Joskus vaan tajuaa, miten kivoja asioita on ihan lähellä - ja monestiko olen tuollakin jaksanut käydä niinä 9 vuotena, joina olen vieressä asunut? Tämä taisi olla nyt toinen tai kolmas kerta. Mutta nautitaan hetkestä ja siitä, että ainakin nyt tuli lähdettyä.
Luulin näkeväni pitkospuilla lintuja ja perhosia. Yllätys oli aika suuri, kun törmäsinkin lehmiin! Kun tarkemmin kaivelin muistilokeroitani, tuli mieleen että niitä on kyllä aiemminkin siinä Laajalahden ruovikossa majaillut. Jostain syystä ne toivat mieleen savannin leijonat, jotka isona lössinä pitävät päivän kuumina tunteina (ruoka)lepoa.
Pitkospuut ovat kyllä kauniit! Jotain noissa vanhoissa lankuissa, jotka ruovikossa kulkevat, joka vaan saa mielen tosi hyväksi!
Enkä ollut ainoa, jonka mielestä pitkospuut ovat ihanat. Näitä kavereita näkyi enemmänkin, niitä perhosia ja lintuja taas en bongannut.
Koska eväät jäivät sitten CD-levy -lapsuksen vuoksi ottamatta, kävin tankkaamassa Tapiolan kahvilassa. Salaatti ja jäätee, mikä ihana yhdistelmä. Salaatti oli niin käsittämättömän iso (ja loistavan maukas ja raikas!), etten todellakaan jaksanut vetää sitä kokonaan napaani (poimin sitten mukaan vain parhaat palat, kanat ja juustot ja pähkinät ;)
Ehdin pyöräillä vielä illalla Helsinkiin hankkimaan elämään vähän parempaa sisältöä...
Ja pääsin kaverille saatiksi - talutettiin pyörää Vallilaan asti, n. 6 km matka. Ihana ilta vaan pöpöttää ja kävellä kaikessa rauhassa hyvässä seurassa!
Kotiin asti pääsin pyöräilemään ihanassa auringonlaskussa. Reitti oli vähän vaikea löytää, kun Hakaniementiellä on niin isot tietyöt käynnissä ja tein varmaan vähän ylimääräisiä vimpautuksia. Pyöräilykilometrejä tuli päivälle yhteensä 28 km - ihan mukava lenkkihän siitäkin kertyi. Illan pimetessä meinasi tuntemattomilla poluilla tulla vähän äitiä ikävä, kompensoin sitä kakarafiilistä sitten ajamalla radanvarren viivasuoraa asvalttitietä ilman käsiä. Tuntuu muuten edelleen oikeasti vähän lentämiseltä!
Kaiken kaikkiaan päivän tavoite saavutettiin erinomaisesti. Ei stressiä, kivaa sisältöä, paljon ihania hetkiä. Jees!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti