Tilda, mun serkkujen ihana, iiihana sileakarvainen mäyrämö. Kuvaushetkellä tasan 1 vee!!
On se suloinen!!
Ja sitten tämä vähän vanhempi, jo arvonsa tunteva neitokainen, Fazerina - karkeakarvainen (tai karkeanahkainen, niin kuin meillä päin sanotaan :) mäyrämö.
Fasu osaa ottaa iisisti, kun tarve vaatii...
Meidän mökillä nämä kaksi aiheuttivat ihanaa hulinaa! Sen jälkeen kun meidän labradori kuoli, mökillä onkin ollut vähän hiljaisempaa. Kyllä sinne vaan kuuluu koirat!
Mökin ympäristössä on myös liikkunut susi (!!!) ...
... vaikka ihan aikuisten oikeasti tässä on ihastuttava Husky-tuttavuus Akoma, joka oli serkkutytöillä (omien koirien lisäksi) lainassa naapurin tarhalta. Tämä (ja sen muu lauma) toimivat ihan kunnon vetokoirina ja nauttivat kovasti työstään. En tiedä miten Akoma nautti sukujuhlista, tosin - meillä oli aikamoinen härdelli päällä... Eikä suku toden totta ole siitä hiljaisimmasta päästä :)
Tässä taas sarja kohtaamisia. Fasua ja Akomaa ei saanut samaan kuvaan, koska Fasu piti huolen, että Husky pysyi kaukana. Tilda sen sijaan oli kiinnostuneempi Akomasta, vaikka lähestyikin vähän varovasti...
.. ja antautui aika kättelyssä...
Ja ihan hyvin nämä kaksi pärjäsivät keskenään illanmittaan, mahtuivat yhteiselle rääppijäishetkelle...
Vaikka lopputulos taisi olla vähän Akoman puolella.
Eipä silti, Tilda osaa pitää puolensa... erittäin hyvin.
Vai tuntuuko siltä, kun jollain olisi mulle jotain asiaa??? (Älkää kysykö tuosta korvasta, se vaan jotenkin oli koko ajan noin... ehkä se lisää anovan katseen tehoa?)
Ja Fasu? Niin, no... se osasi kyllä viihdyttää itseään aika kivasti. Koko illan :)
Kuka sanoo, ettei nykynuoriso muka osaa enää keksiä itse mitään leikkejä vaan kaikki pitää antaa aina valmiina? Fasu todistaa kyllä, että yhdestä kävystäkin (tai kivestä, se oli toinen huippulelu) voi repiä riemua meeeelko pitkään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti