Tällä kertaa mentiin ensin ratsastamaan ja sitten vasta käytiin teoriaosuus läpi. Metsästin kurssihevosen helposti laitumelta (se antoi tosi kiltisti muutenkin kiinni), mutta sen taluttamisessa oli edelleen probleemia. Opettaja oli sanonut jo ensimmäisenä päivänä, että hevonen on vain välillä tosi peloissaan, mutta kun se pysähtyi joka viidennellä askeleella maahan kuin tatti niin alkoi tuntua siltä, että ehkä tässä myös ratsastajaa hämättiin 6-0. Ei siinä silti auttanut kuin niellä omaa turhautumista ja kehua hevosta aina kun liikuttiin eteenpäin.
Hevosen laitto sujui mukavasti, vaikka se oli taasen piehtaroinut ja oli toiselta puoleltaan yltä päältä mudassa - onneksi jo kuivuneessa sellaisessa. Muttamutta - hevosen tallin ovesta ulos ensimmäisenä saaminen oli taas tehtävä mahdoton. Se vaan jumahti tuijottamaan ovea, ihan kuin sanoen, että se on ihan liian pieni räppänä mulle. Avasin oven toisen puoliskon, mutta silti mentiin vain yksi askel eteenpäin ja jäätiin seisomaan. Päätin sitten, että peruutetaan sitten jos ei eteenpäin mennä, mutta vaikka sainkin tahtoni läpi ja peruutus sujui ihan hienosti niin ovesta ei vaan menty ekana. Kaverin perässä päästiin kuitenkin ulos, tosin ratsastajan ylpeys aika moisen lommon saaneena. Opettaja koitti lohduttaa, että tekee se muillekin tuota, mutta silti.
Itse ratsastustunnilla mentiin liinaharjoituksia ja sitten omatoimisesti muita tehtäviä. Alkutunnista harjoiteltiin ympyrällä takaosan väistämistä ulospäin, seikka mikä oli mulle äärimmäisen vaikea toteuttaa hevosella, joka oli nykimässä niitä ohjia mun käsistä. Ilmeisesti en osannut myödätä edelleenkään kylliksi sen makuun ja homma jäi tosi helposti semmoiseksi väkinäiseksi menoksi, jossa pää nousi kohti taivaita ja selkä jännittyi. Kun harjoitusta teki ihan tosi pitkällä ohjalla, niin hevonenkin kulki paremmin. Siinä vaan ei taas ratsastaja saa yhtään harjoitusta sitä kättä ajatellen, mikä on turhauttavaa. Eli tietää, että on iso ongelma käden kanssa, mutta tällä hevosella ei ainakaan voinut kunnolla sitä harjoitella, koska oli niin herkkä siitä tuntumasta, että sanoi sopimuksen irti heti kättelyssä.
Liinassa sen sijaan meni paremmin - ohjat laitettiin solmuun kaulalle ja keskityttiin tasapainoon. Tässä löytyikin ihan uusia ahaa-elämyksiä painon pitämiseen jalustimilla. Miten helppoa olikaan pitää jalat paikallaan kun ei jännitä reidestä vaan tukee siihen jalustimeen! Samalla huomasi, että vatsalihakset kyllä pitäis olla timmimmässä kunnossa, koska kuulemma yläkropan heiluminen on vatsalihaksista kiinni ja alakropan tuosta jalustin/alapohjetuesta. Liinassa mentiin myös sellaisia painoharjoituksia, että suurennettiin ja pienennettiin pelkällä painolla ympyrää ja yllätyksekseni hevonen vastasi tosi kivasti tuohon painoon. Ihan loppuverryttelyn aikana kun testailin näitä itsekseni, oli tosi mukava huomata, että vaikka nyt ehkä käden kanssa jäi vielä probleemit päälle, pystyi tekemään silti pari tosi onnistunuttakin tehtävää siellä välissä.
Tunnin jälkeen taas hoidettiin ja ruokittiin hevoset ja tuli vaan niin mieleen, miten kivaa hevosten kanssa puuhaaminen todella onkin. Yritän saada itselleni jonkin hevostelupuuhapäivän syksylle, että voisi rauhassa keskittyä hevosen kanssa olemiseen eikä aina niin, että on hirveä kiire. Katsotaan löytyykö sellaista mahdollisuutta.
Lopuksi käytiin läpi vielä kaikki lihasryhmät, joita tulee venytellä ja jumpata. Ja puhuttiin kehonhuollosta ylipäätään sekä tehtiin yhteen valittuun kremppaan semmoinen henkinen tutustumisretki (kuulostaa hassulle, mutta siis mielikuvaharjoittelua). Mä olen aina ollut hirveän armotun takareisien venytyksen suhteen, tuntuu että oon mitannut koko fyysistä kyvykkyyttäni siihen, että saanko sormet edes maahan asti. Tehtävässä löytyi ihan hirveä määrä tunteita, jotka ovat sitoutuneet tuohon venytykseen niin että samalla kun lihas kinnaa vastaan myös mieli haluaa välttää harjoituksen tekemistä, kun se tuo niin paljon ikävää tunnelatausta päälle.
Päivä sujui hyvin muuten, paitsi ihan loppumetreillä tuli tehtyä oikea kämmien kämmi. Kukaan ei kunnolla ohjeistanut, mille laitumelle hevonen piti viedä (enkä kyllä kysynytkään...) ja väärällehän se meni. Siitä seurasikin sitten actionia koko laumassa, kun ruunat selvittelivät välejään. Onneksi mitään kauheaa ei päässyt käymään vaan kun tilanne oli tasaantunut (ja mä olin saanut ohjeet mille laitumelle se sitten olisi pitänyt viedä), haettiin hevonen pois ja laitettiin oikeaan paikkaan.
Kutsutaan tätä vaikka tutustumisvaiheeksi.
Pikaisen tutustumisvaiheen jälkeen lauman pomo päättää eristää tunkeilijan muusta laumasta...
...ja jahtaa sitkeästi sitä ympäri laidunta.
Ympäri ympäri ympäri.
Jossain vaiheessa eristäminen ei auta vaan seuraa kovaa säntäämistä eessuntaas, koko lauman voimin.
No, kääntyivät sentään ennen laitumen lankoja...
Ja lopuksi pomo päättää, että on itseasiassa helpompi hätistää tunkeilijan lähistöltä muut hevoset pois kuin jahdata tunkeilijaa ympäri. Nyt tilanne tasaantui, että hevosen pystyi ottamaan laumasta pois. Mutta ohhoi, tallilla kyllä pitäisi aina muistaa kysyä ennen kuin tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti