Olipas loistosettiä eilen Kirjurinluodolla!Aluksi vähän arastelin Metallifestareille lähtemisessä (koska en tykkää ihmisistä suurissa joukoissa enkä oikein tunnustaudu die hard-metallifaniksikaan - tai ainakin vain semmoiseksi, joka tykkää kyllä musiikista, muttei oikein muista genren lieveilmiöistä). Mutta onneksi lähdin mukaan, kun kaveri sai hankittua liput ja sain tietää, että kyseessä oli vain päivän festarit - yöllä pääsisi kotiin omaan punkkaan märän nurmikon sijaan.
Oli meinaan sellainen keikka, että! Metallican pojat hokivat keikan jälkeen mikkeihinsä, kuinka Metallica rakastaa Suomea. No, Suomikin taisi rakastaa Metallicaa, ainakin sen hetken :)
Hetfield pistää menemään!
Olipa sitten kuinka pienet kinkerit tahansa (tai 60 000 ihmisen Metallifestarit...), korvatulpat on pienen ihmisen kaverit. Otin jossain kohti vähäksi aikaa korvista, kun oma ääni tuntui niin oudolta siinä biisien mukana karjuessa - ja voi hemmetti, heti alkoi korvia särkeä. Yleensä mulla on mukana ne hienommat, koska päästävät äänen vähän laadukkaammin läpi, mutta hyvin näillä taviksillakin pärjäsi.
Suomalainen metalliyleisö on kyllä ihanaa - kun oli valoisaa, meno oli vielä normaalin puolella ja paikoitellen jopa vähän hillityn puolella - mutta odotas kun taivaalta sammutetaan valot ja pistetään vähän vettä tulemaan, niin että voit pukea yhdenmukaisen euron sadeviitan päällesi, niin bileet voi alkaa! Homma luisti ihan toisella tavalla ja kaikki oli mukana karjumassa ja hyppimässä (allekirjoittanut ei ollut mikään poikkeus...).
Jos tämä Sonisphere saa jatkoa, niin täytyy kyllä oikeasti ottaa mukaan kesän ohjelmistoon!
EDIT: Kaikki musiikkia tuntevat tahot lyttäsivät niin Sonispheren järjestelyt kuin Metallican keikankin. Jäin taas kerran miettimään perspektiiviä. Minulle, joka en nyt ihan hirmuisesti keikasta odottanut etukäteen ja suhtauduin pulloihin ilman pullonkorkkeja silti aika positiivisesti, sain tuostakin tapahtumasta aika paljon käteen. Monille muille ilmeisesti aiheutti mielipahaa enemmänkin. Voi vain kysyä, että jos tavoitteena on elämästä maksimaalisesti nauttiminen, kannattaako olla niin kriittinen ja tuijottaa Jan Ullrichia pahalla silmällä, jos se jättää rumpukomppinsa ontuviksi. Tai sitten mä vaan en oikeasti ymmärrä musiikista mitään, myönnän että kyllä joku taso täällä maailmassa pitää olla ja voin pitää suuni kiinni :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti