2.7.2009

Labrakanina, part 2

Joo-o, kuten sanottu, mä olen nyt ihan pistelty, tökitty, rei'itetty ja viillelty. On kahden päivän sisään otettu enemmän näytteitä kuin ikinä yhteensä ennen, niin että terkkuja vaan tosiaan työterveyshuollolle, teillä pyörii homma hyvin.

Kävin siis jo tiistaina ottamassa ne alkuperäiset labrat, mihin kuului lähinnä rasva- ja kolesteroliarvojen mittaukset sekä pieni verenkuva. Kun niitä Googlettelin jälkikäteen, niin niistäkin luvuista näkee jo (terveellä ihmisellä) aika laajasti miksi ne otetaan ja mitä niiden heiluminen suuntaan tai toiseen tarkoittaa.

Tänään oli sitten vuorossa osa B eli tulosten käsittely ja kun nyt tähän lääkärirumbaan aloin, niin päätin poistattaa yhden luomenkin (ei se, mistä kirjoitin aiemmin. Se oli pisama, kuten arveltiinkin). Sen otti pois lääkäri nro 1 tänään, ja selvisin alle 15 minuutissa koko hommasta. Hyvä juttu.

Käsiteltiin siis aamulla mun tuloksia työterveyshoitajan kanssa, mutta koska luku oli niin alhaalla ja tarttin lääkkeitä niin työterveyshoitaja siis passitti mut lääkärille nro 2, että voitiin vielä erikseen katsoa tilanne. Iltapäivällä lääkäri taas kurkkasi tietoihin ihan tosi pikana ja vahvisti aikaisemman diagnoosin: raudanpuuteanemia. Joten eikun taas pilleriä naamaan. Ne on kyllä tehoavia, mutta hemmetti että sattuu vatsaan kun niitä syö. Pitää ottaa viimeiseksi illalla, niin sitten se ei niin tunnu - mutta sitten ei voi ottaa samaan aikaan maitoa, koska kalsium ja rauta estää toistensa imeytymistä.

Lääkäri nro 2 oli kyllä muutenkin aika huikea tapaus, mielipidettä löytyi ihan joka aiheeseen. Kysyin juoksusta ja tästä raudanpuuteanemiasta ja vastaus oli se, että maratonit voi kyllä melkein unohtaa, kroppa joutuu aika lailla liian koville. Ei sitä nyt ihan kielletty, mutta lääkärin mielipide oli selkeästi se, että koko maratoonaus on ihan hullujen hommaa - liian kova rasite keholle "ihan turhaan", koska liikunnan hyödyt jää siinä saamati - tai siis, ehkä pikemminkin niinpäin, että ylirasituksen huonot puolet ajaa ohi niistä eduista. Yritin selittää jotain itsensä haastamisesta, mutta juttu jatkui selityksellä siitä, miten on ihan turha niitä ainokaisia niveliään kuluttaa puhki. Puolimaratonit saivat sentään armon, joten niitä saan minäkin nyt sitten juosta ihan luvan kanssa :)

Toinen riemunaihe vastaanotolla oli sitten tämä ravintopuoli, siitäkin oli paljon sanottavaa, mutta lyhyesti:
  • en syö kuituja läheskään tarpeeksi
  • en syö proteiineja läheskään tarpeeksi
  • en saa kalsiumia tarpeeksi
  • saan ihan liikaa pitkälle jalostettuja hiilareita, kuten sokeria
  • päivittäinen kalorimäärä about oikea, mutta tulevat pääosin vääristä jutuista
Joo. Eli aika hyvältä näyttää, vai?? ;) Ihan pari pikku muutosta tarttis siis tehdä, vain. Lupasin kiltisti ottaa nyt loman teemaksi tän ravinnon korjaamisen, vaikka kyllähän se tulee nyt vähän nopeammin kuin olin ajatellut. Mutta näillä sitten mennään. Aijuu, vielä tuli palautetta siitä, että syön laitosruokaa (=hiilarimoskaa) enkä eväitä. "Oikean ravinnon syöminen vaatii suunnittelua ja vaivannäköä nyky-Suomessa", sanoi lääkäri. No niin näemmä.

Olin ajatellut surffata vielä alennusmyynteihin töiden jälkeen tänään, mutta kun enhän mä saa näiltä tikeiltä edes tätä t-paitaa pois, joten meninkin sitten kilttinä tyttönä kirjastoon ja lainasin pari ravintoon liittyvää perusteosta. Hitsit. No, ei ole ainakaan enää mitään ongelmia miettiä mitä sitä tekis kesällään ;)

Valitin myös siitä, että vatsa menee sekaisin tosi usein. Ottivat vielä toisen satsin verta ja tekevät siitä geenitestit laktoosille ja keliakialle. Jos ne ei kerro mitään olennaista, on syy kuulemma vatsan toiminnallisessa häiriössä (valtaosalla laktoosivammaisista on kuulemma oikeasti tämä). Ja sen taas aiheuttaa usein joko aspartaami(juomat), hiiva tai liiat nopeat hiilarit.

Niin, ja parin viikon päästä tehdään vielä yksi lisätesti. Tän päivän jälkeen uskon kyllä 100% sen mitä lääkäreistä aina sanotaan: ihan terveenä sinne menin ja tulin ulos sata eri vaivaa mukana...

2 kommenttia:

Pia [Kaukomara] kirjoitti...

Onpa teillä tarkat terkkarit; en muista koskaan työhöntulostarkastuksessa saaneeni palautetta esim. ruokavaliosta.

Hiilarimoska on kyllä aika kuvaava sana, sitä oli taas tänään lautasella lounaan aikaan :(

Jänniä myös noi lääkärin kommentit maratonista; onneksi sellaisiakin lääkäreitä on, jotka eivät maratonharjoittelua tyrmää suoralta kädeltä.

Juliana kirjoitti...

Joo, oli kyllä mullekin aika ainutlaatuinen tää setti :)

Vaan luulenpa, että täti oli sitä mieltä, että kun mulla on tää raudanpuuteanemia ihan toistuva kaveri niin jotain tarttis varmaan syömäpuolellakin tehdä... Ja sen vuoksi sitten tuli selitykset.

En vaan ollut koskaan kuullutkaan, että jonkun mielestä maratonit olisi jotenkin pannassa - oon ajatellut, että se niille harjoittelu olisi kokonaisvaltaisesti hyvä juttu. Pitää vähän lomalla perehtyä siihenkin.