Tänään piti mennä "vähän lyhyempi tunti", koska oltiin menty muina päivinä 15-30 min extraa. No, yliajalle meni tämäkin... Mutta vitsit, olihan kivaa! Mä en oo hypännyt esteitä niin pitkään aikaan, että oon unohtanut ihan kokonaan, miten kivaa se voi olla, kun hevonenkin on sun kaveri ja haluaa hypätä. Mulle on jäänyt jostain aiemmilta vuosilta ihan hirveät traumat, etten muka osaa ollenkaan hypätä ja teen kaiken koko ajan väärin. No, tänään en tehnyt - ei tullut yhden yhtä negatiivista kommenttia opettajalta tänään (ookoo, kerran pyydettiin laittamaan kantapäät alemmas, mutta muuten kaikki sujui).
Tänään oli vuorossa lemppariheppani Ella ja mentiin kuvassa näkyvää jumppasarjaa. 5 hyppyä, joista viimeistä aina nostettiin - lopulta se killui melkein 90 sentissä, eikä silti tuntunut miltään. Oli sillä yksärisuokillakin ihanaa mennä eilen, mutta kun sen meno sarjoilla oli vähän epävarmaa, niin oli ihana saada taas luottotamma ratsuksi. Tämä katsoi itse kaikki etäisyydet ja tuli täydellisesti esteille joka kerran. Ei tarvinut kuin nauttia menosta - ja niin teinkin!!
Puolessa välissä tuntia laitettiin ohjat solmulle kaulalle ja tehtiin tasapainoharjoituksia linjoilla. Kaikki hevoset oli valittu niin, että ne itse imivät esteille, joten ratsastajien tarvitsi keskittyä vain oman tasapainon ylläpitoon. Ja ottaen huomioon, mitä säätöä eilen oli, tänään kaikilla meni ihan loistavasti, mikä oli tosi kiva päätös kurssille. Toi ohjien poisjättö jumppasarjoilla on musta ihan mahtavaa, se luo ainakin mulle tosi hyvin tasapainoa lisää ja luottamusta siihen hevoseen samalla, että kyllä se klaaraa nää. Sitä huomaa hötkyilevänsä vähemmän vaikka ottaakin ohjat takaisin.
En mä tiedä enää mitä muuta sanoa, paitsi että oli vaan kertakaikkisen tosi ihanaa. Sain mennä hevosella kävelemään puoleksi tunniksi yksikseni maastoon ennen tuntia, jotta hevon vetreys ei katoaisi (toin sen talliin 10 minuutiksi juomaan vettä ja imemään suolakiveä ja se lähti sit ilmeisesti siinä ;) ja nautin ihanasta auringonpaisteesta ja luonnosta. Tunnin jälkeen vietiin hevoset laitumelle ja sai oikein kunnolla seurata niiden touhuja laitumella. Jotenkin oli vaan niin hirmuisen hyvä olo olla hevosten kanssa. Ne peilaa niin kamalan herkästi sitä omaa fiilistä ja tänään kun valmiiksi jo tuntui loistavalta, niin hevosen kanssa kokemus oli biljoonasti vielä parempi. Tämä harrastus on kyllä just mua varten!
Siinä tammuska on hikisenä ja just laitsalle vietynä (erittäin edustava kuva..). Säkäkorkeutta sillä on varmaan joku 170-175 cm, joten sen selässä mustakaan ei tunnu ihan mastodontilta. Kun sen näkee hyvin ratsastettuna, se on upein ilmestys ikinä, sillä liikettä löytyy vaikka muille jakaa ja koko sen olemus muuttuu sellaiseksi tosi-hevoseksi. Mä tajusin tänään, että aina kun unelmoin siitä, että osaan ratsastaa tosi hyvin ja että mulla ja hevosella synkkaa ihan just jetsulleen - mä aina ajattelen jotain tällaista hevosta (no oikeastaan just tätä yksilöä, mutta kaikkea ei voi saada). Nyt vaan opettelen sellaiseksi ratsastajaksi, että saan tamman ratsastettua sen arvoisella tavalla. Someday!
Ja sit vielä nää kaksi. Tää varsa varmaan kasvaa isoksi ennen kuin mä kyllästyn tuijottamaan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti