Kiitos siis ihanaisen kaverini Minnan (kiitos!), sain kerrankin itsestäni ratsastustunnilla kuvia, itse tunnista juttua tarkemmin
täällä. Osa näytti ihan kivoilta, mutta herranjestas, näitä kun katseli enemmän ja vähän tarkemmalla silmällä, niin huomaa kyllä että on juttuja, joihin todella voisi kiinnittää vähän enemmän huomiota... Tässä nyt se top 10.
- Notko pois selästä. Yläkuvasta oikein huutaa se, että on taas vedetty "selkä suoraksi" eli oikeasti vain hartiat taakse ja mun normaalisti notkoselkäni vääntäytyy ihan ihme asentoon. Siitä sitten vielä laitetaan päälle ne pitkät ohjat niin kyynerpäät joutuu vielä viemään kylkilinjan taakse ja voi vetää vielä vähän enemmän selän notkoon, jippii!
- Keskivartalon pitää olla vahva ja sen pitää olla suorassa. Eli ei niin kuin yllä olevissa kuvassa, jossa yläosa lipsahtaa ihan liian taakse -> paino liian takana. Tässä muistaakseni yritin keskiravia ja jostain pähkähullu keksintö on saanut mut kokeilemaan sitä ajamalla yläkropalla muka "eteenpäin". Oikeasti näyttää siltä, että hevo ei käytä takaosaansa juuri lainkaan vaan on just saanut koko munkin painon etujaloilleen kannettavaksi...
- Pohkeet rennoksi ja taakse. Tunnilla pidin selvästi liian lyhyitä jalustimia, mutta osasyynä on se, että hevonen on niin pieni, että oikeanpituisilla jää jalat lätkyttämään sinne hevosen kropan alle ja on vaikea saada pohje kiinni. Silti pohje hiipii pelottavissa määrin eteenpäin...
Varpaat menosuuntaan. Ihan käsittämätöntä, miten ne voikin olla matkalla ihan eri suuntaan kun luulen, koska tätä mä en tunne selästä, vaikka opettajat siitä kyllä kohtalaisen taajaan muistuttelevatkin. Ja siis mitä ihmettä tuossa alakuvassa mun pohkeen kanssa oikein tapahtuu??? Tuoltakohan se aina näyttää kun mä yritän pohkeella vaikuttaa hevoseen?? OMG.
- Kahdesta yläkuvasta näkyy myös se, mitä helposti teen kun pitäisi jotain liikettä ratsastaa. Se on vaikeaa, jos ohjat lähtevät kädestä tällä tavoin ja kädet melskaavat ihan missä sattuu. Ohjat lyhyemmiksi ja kädet ylös. No, se mihin olin sentään tyytyväinen on se, että useimmissa kuvissa kuitenkin kyynerpäästä hevosen suuhun on ihan suora linja, niin kuin pitäisikin. Hevosen kokoaminen jää kuitenkin puolitiehen, jos ei saa sitä päänuppia yhtään kohotettua.
- Päätä pitää kannatella ja katseen pitää olla suunnattu eteen, eikä hevosen kaulaan. Yläkuva oikein grande klassikko siitä, mitä tunnilla oikeasti tapahtuu... Ei ihme, jos on vähän hartiasärkyä, kun tuolla noin könöttää... (Tää asento vaan on niin tuttu vanhoista Hevoshulluista, Lena Furberg kun piirsi aina ratsastajat just tällä tavalla. Se oli musta pienenä niin coolia.)
- *huokaus* Pohkeet kiinni hevoseen. Kun yläkuvaa katsoo, tulee epätoivo. Tuotakaan mä en huomaa itse tunnilla - tai siis tiedostan kyllä, että näin varmaan on, mutta en vaan osaa korjata niitä niin, että ne lepäisivät rennosti siinä hevosen kyljessä. Opettajani sanoo, että varsinkin kootessa pohkeet ovat tärkeät myös sen vuoksi, että niitä käyttämällä aktivoidaan hevosen vatsalihakset töihin, jolloin se voi myös nostaa selän ylös.
- Ohhoh, tästä ylemmästä kuvasta olis kyllä niin paljon sanottavaa. Pysähdykset ei tosiaan olleet tunnilla ihan meidän kahden juttu, koska hevonen ennakoi niin paljon sitä laukannostoa ja mä en muutenkaan ole kovin hyvä tekemään siirtymisiä alaspäin. No, lähdetään nyt vaikka siitä, että kyynerpäät kiinni kylkiin ja ohjat lyhyemmiksi! Ihme könötystä myös tuon selän suhteen...
- Olen yrittänyt karsia mun etukenoa, mutta se sieltä iskee aina välillä kun ei yhtäkkiä ole mitään käsitystä siitä mitä pitäisi tehdä. Heti kun mennään loppuraveja niin tulee eteen tämä. Loistavaa. Eli selkä ei myöskään etukenoon. Ihan kuin olisi joku banaani selän paikalla...
- Valitettavasti kuva ei ole tämän isompi, mutta kyllä siitä suurinpiirtein näkyy, että yläkroppa on ihan kallistunut sisäänpäin. Eli paino satulan keskelle, joka suunnasta.
No, oli siellä sitten pari kuvaa, joiden meiningille pystyi hymyilemäänkin.
Tässä pystylinja näyttää about suoralta ja mä en nouse keventäessä niin kamalan korkealle kuin yleensä. Katse on sinne minne mennäänkin (tein kolmikaarista tunnin lopuksi) ja hevosenkin meno näyttää ihan rennolta, kuten loppuraveissa kuuluukin. Kunnon eteen-alas -ratsastus tuli vasta tämän jälkeen.
Ja tässä. Mä hymyilen. Tunnilla. Käsittämätöntä! ;)
Tässä pystylinja näyttää about suoralta ja mä en nouse keventäessä niin kamalan korkealle kuin yleensä. Katse on sinne minne mennäänkin (tein kolmikaarista tunnin lopuksi) ja hevosenkin meno näyttää ihan rennolta, kuten loppuraveissa kuuluukin. Kunnon eteen-alas -ratsastus tuli vasta tämän jälkeen.
Ja tässä. Mä hymyilen. Tunnilla. Käsittämätöntä! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti