Kuten sanottua, keskiviikko oli hyvä päivä (toisin kuin torstai, joka ei todellakaan ollut toivoa täynnä). Mutta palataan keskiviikkoon, auringonpaisteeseen ja upeaan ratsastustuntiin. Ja kaverini, joka ratsasti edellisellä tunnilla, lupasi vielä kuvata tuntia, sain kuviakin ja voin fiilistellä asioita näin jälkikäteen!
Sain tunnille saman herkkistamman kuin viime maanantaina ja kun edellinen ratsastuskerta hevosella oli niin lähellä, muistui sille tarvittavat niksit mieleen helposti (vahva ulko-ohjan tuki, katso että pohkeet menevät läpi vaikka se onkin kova menijä) ja tämä tunti olikin sitten jotain ihan muuta kuin se edellinen kaahailu. Kaiken lisäksi tamma oli kolmannella päivätunnillaan ja sillä oli mennyt aamusta joku taitavampi ratsastaja, joka oli irrotellut hevosen kunnolla ja saanut sen läpiratsastettua mulle tosi kivasti ;)
Tamman ratsastettavuus oli tällä tunnilla jotain ihan mieletöntä, vaikka toimikin ihan päinvastoin: yleensä se tosiaan kaahailee ja ennakoi tunnilla, mutta vaatii hetken lämmitäkseen ja tullakseen pehmeäksi. Nyt se oli pehmeä ja kiva heti kättelyssä, mutta ilmeisesti jo sen verran väsynyt, että piti enemmänkin patistaa eteen kuin kuin ottaa vauhtia pois. Hassua!
Mentiin pieni itsenäinen alkuverryttely ja sitten sellaista tiimalasikuviota puomijohteilla: kulmasta lähdetään vähän niinkuin yksikaarista kiemurauraa ja tähdätään pituushalkaisijalla olleiden kahden puomin välistä, tehdään voltti ja mennään uudelleen puomien välistä ja kiemuraura loppuun. Sitten sama aloitetaan kolmannessa kulmassa toiselle pitkälle sivulle.
Tunnin ydin oli kuitenkin seuraavaa harjoitus, jossa tehtiin kahdella pääty-ympyrällä siirtymisiä käynti-laukka-käynti (nää ei kyllä sujuneet alaspäin kertakaan) sekä pysähdys-peruutus-laukannostokuvioita. Oli siistiä ;) Ylöspäin nostot sujuivatkin tosi kivasti ja tekivät hevoseen tosi paljon pehmeyttä lisää, siitä tuli jotenkin mukavan ratsastettava.
Muuten tunnista on tosi vaikea sanoa mitään, koska se meni sellaisessa euforiassa siitä, että hevonen oli kivasti avuilla jo heti alkutunnista. Mieletön fiilis ratsastaa kerrankin niin, että siitä pehmeydestä sai nauttia koko tunnin eikä vain ihan niitä viimeisiä 10 minuuttia tunnista. No, täytyy myöntää, että kun näin kuvat niin olin jäänyt selkeästi fiilistelemään vähän liiankin sitä hevosen rentoutta - olisi voinut tehdä vaikka mitä hevosen kokoamisen suhteen, koska ei se ihan niin upealta näyttänyt kuin se tuntui. Mutta pitää pitää mielessä, että mulle se nyt kuitenkin oli tosi iso saavutus, että kuljettiin edes oikein päin koko tunti. Babysteps, babysteps.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti