Äyh, tää päivä alkoi taas ihan superloistosti...
Piti sitten mennä eilen lupaamaan, että tulen aamulla työpaikan kautta (päivälle oli sovittu koulutusta talon ulkopuolella). No, ehdin kerrankin hienosti junaan, pitihän se arvata että herra Murphyllä oli jotain mun varalle. Ehdin nimittäin niukin naukin oikeaan ratikkaan ja pamahdin istumaan ensimmäiseen vapaaseen paikkaan, jonka katse tavoitti. Virhe virhe virhe.
Kun istunut ja hetken ja ratikkaanjuoksuhuohotus oli laskenut, alkoi nenässä tuntua epämiellyttävää kaljan hajua. En sen kummemmin miettinyt mistä haju voisi johtua, ennen kun mieleen alkoi hiipiä muisto Otaniemen ajalta, jolloin eräänä sateisena päivänä istuin valtavan loppuspurtin juostuani bussin penkille ja tajusin, että voi taivas, tää penkkihän on ihan märkä. Sillä kerralla voin vain toivoa, että joku oli asettanut märän sateenvarjon penkille tajuamatta, että se kastelee seuraavan takaliston. En edes halua miettiä mitä muuta se olisi voinut olla.
Suoritettuani ilmiömäisen sivujuoksun työpaikan vessaan tarkistamaan tilanne, piti huokaista helpotuksesta. Nyt ilmeisesti kyse oli ollut vaan lievästä loiskumisesta, jonka joku ratikassa kaljapullon kanssa eilisellä myöhäisillan vuorolla oli saanut aikaiseksi. Housut eivät olleet oikeastaan märät vaan ongelma oli pikemminkin lievä kaljan haju, joka tarttui tiiviisti koko päiväksi mun housuihin. Tai ainakin itse haistoin sen pitkälle lounaan jälkeen. Tosi kivaa siinä sitten koittaa kouluttautua, kun piti miettiä miten asian selittäisi työkavereille ilman, että saa heti kaappijuopon leiman otsaansa... *huoh*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti