Aurinkoa ja virkistystä

Ensimmäinen päivä uudessa työssä alkoi virkistyspäivällä Suomenlinnassa, jee! Selvitin aamulla tieni Kauppatorille, jossa löytyi uudet työkaverit heti, vaikka vähän etukäteen olinkin jännittänyt, että näinkö niitä ihmisvilinästä edes löytäisi ja ai kamala muistankohan mä enää ollenkaan miltä ne edes näyttivät. Muistin mä, ihan oikein :)

Päivällä pääsin tutustumaan ainakin miljoonaan uuteen ihmiseen, joiden kasvot ja nimet ovat jo iloisesti unohtuneet. Fiilis kuitenkin jäi, paljon mukavia ihmisiä. Oli kiva tutustua kerrankin jossain muualla kuin työpaikalla pönötyskuvioissa, kaikki olivat rentoja ja keksi puhuttavaa kun ihmiset tekivät päivällä eri aktiviteetteja: oli kick bikeilua, chi ballia, historialuentoa, keramiikkaa, keppijumppaa ja mitä vielä. Iltapäivällä oli myös upea afrotanssiesitys, jonka jälkeen päästiin kokeilemaan sekä rummutusta että itse tanssia.

Aamu alkoi pirteällä merengue-tunnilla, jonka piti eteläamerikkalainen opettaja. Tempo oli aika huima, mutta ohjelma ajoi asiansa: lautasta myöhästyneet hapannaamatkin saatiin mukaan ja hymyilemään. Aamupäivällä saatiin myös upea näytetunti tai chistä, mikä oli ihan mieletöntä! Siinä yhdistyi jotenkin tosi hyvin se sama ideologia, mitä on nyt juoksusta ja ratsastuksesta oppinut: kevyt on rento, rento on vahva. Tehtiin sellaista liikesarjaa, jonka tekeminen tuntui ihan upealta kun hengitti oikein, olisi vaan voinut leijailla. Ja silti kun keskittyi, löysi sellaista vahvuutta, että sen kun saisi näihin muihin lajeihin valjastettua, niin johon lähtisi kehitys nousukiitoon. No, tilannetta ei kamalasti huonontanut se, että näytetunnin pitänyt poika oli musta todella söpö. Siis todella. Sillä oli myös sellainen ihana rauhan fiilis ympärillä, mikään ei tuntunut rikkovan sitä ja siinä seurassa oli itsekin tosi helppo rentoutua ja rauhoittua. Upeaa, mistä kaupasta tuollaista saa?? Ostan heti kaks!

Iltapäivällä oli myös upea afrotanssiesitys, jonka jälkeen päästiin kokeilemaan sekä rummutusta että itse tanssia. Jos tai chissa viehättää se sisäinen voima, afrossa on ihanaa taas se, miten se voima ja elämänilo pulppuaa ulkopuolelle! Olen joskus käynyt saman vetäjän afrotunneilla ja se energia on kyllä äärettömän tarttuvaa - tuntui aina siltä tunnin jälkeen, että kroppa on yhtä aikaa rättipoikki ja pirteämpi kuin koskaan ennen...


Vaikka aamu valkenikin sumuisena ja vähän harmaankalseana, lounaan jälkeen alkoi mieletön aurinko paistaa ja iltahan oli ihan upea! Suokki oli ihanan vehreä ja ne syreenit! Mä en ole koskaan tajunnut, että koko Suomenlinna on täynnä ihania syreenejä - jotka olivat vielä kukkeimmillaan tähän aikaan! Ihanaa!

Ehdin virkistyspäivän jälkeen leikkiä turistia tunnin verran - menin Tuomiokirkon rappusille, paistattelin siinä ihanassa auringonpaisteessa ja tein tilastotieteen laskareita. Kaikki oli muuten hyvin, mut sit siellä oli tää pulu:


Ja se ei vaan jättänyt mua rauhaan. Siis oikeasti. Onneksi pääsin pakenemaan luennolle...