Juhannuskoirat :)

Pitää nyt vielä hehkuttaa näitä ihkuja juhannushauvoja. Koska ne vaan on niin ihania!

Tarinan päähenkilöt: pikkuneiti!

Ja se isompi neitokainen. Ja käsi ylös kuka arvaa mitä siitä seuraa, kun kaksi tällaista laittaa yhteen?? Aivan. Juuri tätä (uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan):

Nämä kaksi oli muutenkin ihan loistava parivaljakko. Isompi ei tykännyt uimisesta, mikä on musta hämmästyttävää koska yleensä olen vaan tuntenut hauvoja, jotka suhtautuvat... no, in-to-hi-moi-ses-ti veteen. Meillä oli kotona ennen ihana labradori, jonka silmistä näki jo esimerkiksi mökillepäin ajettaessa kaukaa, että "jipii, nyt tullaankin mökille, pääsee uimaan!". Ja sitten mentiin - heti kun takakontin luukun sai auki, singahti koira salamana pulahdukselle. Se taisi olla sen vanhoinakin päivinä aina ensimmäinen asia mökkirutiineissa. Kohta 1: syöksy järveen - check. (Ja kohta 2: palaa salakavalasti takaisin ihmisten luo ja ravistele kaikki vedet turkista - check...)

Tää oli ilmeisesti koiralle turhauttavin tilanne ikinä. Koska siis veteenhän ei voinut mennä (vielä tässä vaiheessa) edes kymmentä senttiä, että olisi voinut kalastaa tuon kalikan. Mutta kas, kun kuvaaja vähän jeesaa ja noukkii sen sieltä vedestä, niin kyllä - sitten sitä voidaan taas roikottaa ympäri lääniä rinta rottingilla (eikä tuoda enää takaisin vaikka kuinka rukoilisi... kyllä silloin kun mulla oli koira nää asiat oli ihan eri tavalla! (no ei kyllä ollut... meidän koira oli ihana ja paras, mutta ns. hidas aina kun sen oma mukavuus niin sattui velvoittamaan...)). Ja sitäpaitsi nää molemmat koirat on oikeita temppukoneita, osataan kieriä yhden jos toisenkin akselin ympäri ja vetää ylävitosia ja mitä vielä :) Ne on ylikoulutettuja jo!

Tässä loistava esimerkki seuraavalta päivältä: isompi koirista uskaltautui jo kastamaan tassunsa veteen, mutta vähän kauemmas rannasta heitetty keppi jäi edelleen mahdottomaksi tehtäväksi. Kunnes - wham - takaa hyökkää salamaakin nopeana ja ovelaakin ovelampana pikkuneiti, joka lähtee hakemaan keppiä.

... sillä välin tämä toinen jää louskuttamaan rannalle. "Siis sä kehtasit hakea mun kepin? Siis tosi törkeetä!! Ootahan kun tuut tänne vähän matalampaan veteen...!"

Ja seuraus: pienempi pääsee kyllä rannalle...


... mutta keppi menee parempiin suihin. Joka kerta :)