26.6.2009

Rivitanssia ja kipeytynyt akillesjänne

Kaveri bongasi pari viikkoa sitten ilmoituksen, jossa kerrottiin rivitanssin harjoittelumahdollisuuksista järkevän etäisyyden päässä ihmisille sopivaan aikaan. Ja eikö me sitten heti päätetty mennä kokeilemaan :)

Tässä pieni maistiaispala meiningistä. Tosin sillä erotuksella, että ainakin eilisen otannan perusteella rivitanssi näytti olevan keski-ikäisten naisten laji. Hauskaa silti oli, ja vitsi mitä kuvioita ne tädit siellä surffasivat - ilman minkäänlaista probleemia. Mä olen harrastanut rivitanssia vain kerran aiemmin - kaverin polttareissa, joten mun kokemuksella jokainen uusi "seinä" (eli suunta, johon tanssittiin - rivitanssin idea on siis se, että sama kuvio kääntyy ympäriämpäri) piti aina opetella kokonaan uudestaan, koska sitä hämmentyi vain niin kertakaikkisesti kun "eteen ja taakse" olikin nyt ihan eri suuntiin kun ennen. Joo, on mulla koordinaatiovamma - useitakin ;) Mutta hemmetin kivaa puuhaa kaikenkaikkiaan ja hikikin tuli, joten jos jaksaa countrymusaa, niin suosittelen!



Jaa että mitä, mullako muka 2 vasenta jalkaa???? :) Lähdin kiireessä kotoa ja onnistuin taas ottamaan eri parin sukat. Ajattelin, ettei sillä ole sitten niin väliä kummiskaan kun laitoin lenkkarit jalkaan, mutta en sitten älynnyt ottaa mitään sisätossuja eikä tunnille saanut kertakaikkiaan pyynnöstä huolimatta mennä muilla kuin sisäjalkineilla. Eli sukilla mentiin.


Tää ei oo kyllä ihan tavatonta, koska pari viikkoa sitten Tampereella räpsin aika samantyyppisiä kuvia, tosin silloin kyseessä oli 2 oikean jalan sukkaa. No, sentään jotain symmetriaa tässäkin elämässä...

Tanssisessio kesti reilut 3 tuntia ja kävi kyllä urakoinnista, koska vanhan tehdasrakennuksen ilmastointi oli nonexistent (ellei laske viuhkoja, joita sai lainata seiniltä käyttöönsä. Ne kyllä helppas ihan kivasti, joten oma apu paras apu). Mulla olis pitänyt olla ohjelmassa vielä kevyt 30 min lenksu, mutta onnistuin jotenkin siinä erilaisia pyörähdyksiä ja pika-askeleita sukilla luistellessa venähdyttämään akillesjänteeni oikeasta jalasta niin, että sitä sillälailla oudosti pisteli (tai pikemminkin kipunoi). Meinasin kiljaista kivusta kun kumarruin laittamaan jalkaa lenkkariin ja yhtäkkiä vihlasi oikein kunnolla. Säikähdin ihan kamalasti ensin (meidän lukion liikunnanmaikka pelotteli meidät henkihieveriin akillesjänteen katkeamis-kertomuksilla, joten nyt kaikki naksahdukset sieltäpäin saa kauhuihinsa...), mutta totesin sitten että nilkka kyllä pyörii joka suuntaan edelleen. Ja oudosti se oli kipeämpi itseasiassa kun nilkan ojensi kuin jos sitä akillesjännettä venytti nostamalla varpaita ylöspäin.

Kävelin ensin juna-asemalle ja totesin, että jalka parani liikuttamalla. Ja kun mitään junaa ei ollut hetkeen tulossa, päätin kävellä kotiin. (Tai ihan oikeasti päätin juosta, mutta ilmeisesti tanssisessio oli kuitenkin rankempi kuin tajusin, koska jalat jaksoivat juosta n. 2x 500 m pätkät ja sitten aina iski älytön väsy). Oli silti hyvä fiilis kotona, kun oli viitsinyt nähdä edes jotain vaivaa ja hyötyliikkunut kerrankin. No joo, menin kyllä hissillä kotiin enkä portaita, mutta ei nyt nipoteta :)
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)