*minäminäminä*
Ohhoh. Olipa päivä. Onneksi tämmöisiä ei satu kovin usein kohdalle. Ei voi kuin sanoa, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Tänään oli pääsykokeet, joita oon odottanut koko kevään vaikken jaksanutkaan juuri valmistautua. Onhan mulla jo yksi tutkinto ja työuraakin takana, mitäpä sitä stressaamaan. No, olisi ehkä kantsinut vähän stressatakin, niin olisi voinut mennä vähän paremmin. Harmittaa ihan hirveästi, että vaikka ihan oikeasti olisin halunnut päästä sisään ja vähän enemmän itselleni sopivalle alalle, niin en sitten voinut nähdä sitä vaivaa, että valmistautuisin kunnolla. Tää on tämä sama juttu aina - itse on oma pahin vihollisensa.
Mietin etukäteen, että 5 tuntia pääsykoeaikaa - kuka ihmeen hihhuli siellä niin kauan jaksaa. Minäpä jaksoin, enkä edes saanut huolella ihan kaikkea tehtyä. Outoa oli se, että mihin homma oikeasti kaatui ei ollut suinkaan kirjallisuuspuolen lukeminen tai tulkitseminen. Vaan derivaatta. Mä pyöritän erilaista matematiikkaa päivittäin työssä tai muuten, mutta ei sitten yhtäkkiä irronnutkaan ihan selvistä tehtävistä mitään. Tuijotin vain paperia ja tunsin oloni tyhmemmäksi kuin aikoihin. Hiljalleen palasi mieleen vanhat tenttienreputukset, se fiilis joka valtaa kokonaan kun tietää että ratkaisu on ihan helppo muttei silti vaan saa väännettyä sitä paperille.
Potutus olikin jatkua sitten ratsastustunnille saakka, onneksi opettaja kehoitti puolessavälissä unohtamaan päivän. "Se on jo takana, nyt on ilta." Tuli vaan sellainen fiilis, että tuollaiseen positiivisuuskouluun munkin pitää päästä. Ja pian. Tää tällainen negailu ja murjottaminen on ihan vihoviimeistä, tosiasiahan nyt on se, että maailma ei kaadu yksiin pääsykokeisiin. Jos se sen tutkinnon suoritus on mun unelma, niin ens kerralla mä voin nähdä vähän vaivaakin sen eteen. Sittenhän sen näkee, kuinka tärkeää se loppujenlopuksi on. Ja sillä välillä mä voin tehdä vaikka mitä. Nyt vaan katse eteenpäin. Kiitos opettajalle, tuli ravistelut oikeaan aikaan.
Lopuksi vielä epätarkkaa idioottivideota kännykän kameralla, joka ei todellakaan sovellu tähän hommaan. Oltiin kaverin kanssa aamulla lenkillä (mikä myös tuli erittäin suureen tarpeeseen) ja asvaltilla veteli sateen jäljiltä kymmeniä etanoita. Ne etenee noin 2 cm/min. Ja silti ne ylittää teitä, ainakin yrittää. Siinä sitä perspektiiviä meille isommillekin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti