Sade ja ennen kaikkea luihin käyvä koleus tuntuu helteiden jälkeen tosi pahalta. Toisaalta sateessa on paljon hyviäkin puolia. Kun sataa kunnolla (ja vähän pidempään), siitepölyt poistuu pöllyämästä ja ei tunnu ihan joka hetki siltä, että astmakohtaus alkaa just nyt, niin kuin pari viikkoa takaperin.
Toinen iso plussa on se, että deekut pysyy poissa mun kotimatkan varrelta, missä ne yleensä koko kesän istuu samoilla penkeillä, paitsi jos joku on a) hakemassa sossusta juuri silloin rahaa, b) hakemassa kaupasta juuri silloin kaljaa tai c) kuollut. Kun asuu kyllin pitkään samassa paikassa, alkaa paikallisväestön tuntemaan melko hyvin - sen verran, että kanssa-asujien äkilliset poismenot tuntuvat itsestäkin pahalta. Ehkä silloin on vaikeampi välttää sitä tosiasiaa, että siinä ne oli ne toiset ihmiset, läheiset, eikä sitä voinut liikauttaa evääkään edes kysyäkseen joskus miten menee. Oli muka niin paljon tärkeämpää tekemistä. Näin tämän illan fiiliksen kannalta olin silti iloinen, ettei tarvinut katsella kun toiset ryyppäävät aivojaan pihalle ja kuunnella sitä lässytystä, johon nämä välillä koittavat ohikävelijöihin suunnata.
Kolmas iso plussa on se, että sateella maailmasta löytyy kaikkea jännää kuvattavaa. Jos keskiviikon lenkiltä löytyi miljoona etanaa, niin nyt olivat liikkeellä madot. Niitä vilisi siinä ihan mun kodin nurkilla, mitkä lie kokoontumisajot. Ja nämä liikkuivat paljon vikkelämmin kuin ne etanat. Oikeastaan aika pelottava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti