Valitsin tälle illalle maastolenkin, johon osui ylä- ja alamäkiä aika paljon. En ole vieläkään löytänyt uudelleen sykemittariani, en tajua mihin sen voi paikoittaa yhden käyttökerran jälkeen noin lahjakkaasti. Jokatapauksessa yritin pitää kiinni PitääPystyäPuhumaan-säännöstä, mutta hitsit että oli vaikeaa ylämäissä. Lenkille osuu vielä ihan tosi jyrkkiä mäkiä, joissa kyllä meno meni sellaiseksi etanoiluiksi, ettei ole tosikaan. Mutta olin silti tosi iloinen, missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että väsymyksen takia olisi pitänyt lopettaa juokseminen, edes niissä ylämäissä.
Ja maisemat oli upeat. Mikäs siinä oli mennessä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti