Hevoset oli rokotettu edellisenä päivänä ja nyt oli rauhallinen tunti - pääosin käyntiä ja lyhyehköjä ravipätkiä. Menin mun lempparitammalla, sillä joka yleensä näyttää kirahvilta, mutta joka osaa halutessaan pyöristyä käsittämättömän upeaksi kouluratsuksi. Se on nyt kevään korvilla ollut tosi ärtsykärtsytammamamma, mutta ilmeisesti sillä oli vähän kökkö olo rokotuksesta, koska heti karsinaan tullessa se oli kaikkea muuta kuin kärtty - se halusi puhallella naamaan, haisteli harjoja ja oli ylipäätään tunkemassa päätä mun kainaloon, olalle, selkään. Oikeastaan aika liikuttavaa, miten monella tavalla se yrittikään kertoa, että mulle pitää olla kiltti tänään, mulla on kökkö fiilis. Tiedän itse tuon tunteen, kun pitää vaan päästä kainaloon ;)
Tehtiin sellaista kulmaharjoitusta käynnissä ja ravissa, että joka kulmassa piti kääntää varsinkin ulkoavuilla. Tamma rentoutui vähitellen vaikka jännitin kovasti pohkeitani, olin laittanut sellaiset nysäkannukset varmuuden vuoksi jalkaan ja tajusin vasta selässä miten kauan on siitä kuin olen edellisen kerran niillä uskaltanut ratsastaa. Nyt yritin olla ekstravarovainen ja pitää jalan paikallaan, mikä tietty näppärästi sai koko yläjalan ja pakarat jännittymään :) Kulmat saatiin menemään kivasti joka kerran, kun sain asetuksen tammalta läpi ennen kulmaa - aina kun se ei onnistunut, meni pieleen. Säännönmukaista kerrankin. Tamma oli vaan ihan kamalan raskas ratsastaa, vasta ihan loppuraveissa ja vähän ennen se alkoi liikkua itse ja kun moottori löytyi niin pääkin keveni. Jos hevosen pää painaa 50 kg ja kaula saman verran ja hevonen vielä itse painaa sitä alaspäin, ei ihme että kädet on TOSI kipeet. Miksen miksen miksen mä osaa toteuttaa sitä pohkeesta eteen ideologiaa vaikka tiedän, että pitäis???
Hauskaa oli kuitenkin se, että vaikka tammalla ratsastetaan kuolaimettomilla ohjilla, se alkoi lopputunnista kuolata. Jännää, miten se syljeneritys on todella yhteydessä siihen rentoutumiseen, oon aina ajatellut että se tulee kuitenkin niistä kuolaimista. Näemmä ei :) Ja tamma oli saanut juuri hienon uuden satulan, jossa sen lavoillakin on tilaa liikkua. Olipa hyvä penkki istua, täytyy sanoa. No, olikin Prestige. Kyllä laadun tunnistaa!
Tehtiin työkaverin kanssa eilen vartin pikavenyttelyt keskellä päivää, tekipä todella hyvää -työtehokin kohosi roimasti. Työkaveri käy syvävenyttelyssä ja joogassa ja näytti tehokkaat jalkojenvenytykset, tehtiin järjestyksessä lonkankoukistajat (au!), takareidet (auau!) ja etureidet. Kumma miten oikeat asennot vaikuttavat, kaveri vahtasi kuin haukka että teen kaiken just eikä melkein oikein, noissa venytyksissä oli vielä aika paljon tasapainoharjoitustakin ja kyllä oli naama meikäläisellä aika punaisena kun huhkin itseäni pysymään vakaana niissä asennoissa. Lopuksi venytettiin piriformistakin, mikä on varmaan ainoa lihas mun kropassa joka venyy hyvin. Tuntui hyvältä olla kerrankin kuningasvenyttelijä, pääsin vaikeimmankin tason aika keppasesti läpi (kyllä se silti tuntui, ei huolta ;). Ehkä syksylle voisi miettiä jotain ohjattua venyttelyä kun en näemmä itse tiedä mitkä asiat venytellessä ovat tärkeitä ja mitkä ei. Esimerkiksi nilkan asento tuli vastaan monessa kohtaa, varsinkin oikeaa nilkkaa haluaisin kääntää koko ajan ulospäin niin että paino tulee vain jalan reunalle eikä kokonaan. Kehofiilistely jatkuu!
Käytiin katsastamassa äsken juuri toinen ranta vähän kauempaa rannikolta. Siellä hiekka oli valkoista ja hienojakoista, ihan kuin puuterilla olisi kävellyt. Aurinko laski upeasti ja mekin näpsimme kuvia sen kun kerkesimme, paikalla oli myös useita professionaalimpiakin kuvaajia ottamassa ilmeisesti hääkuvia, koska poseerauksiin sisältyi paljon halaamista ja sylikkäinoloa. Maisemat olivat kyllä kerrassaan upeat!
