Kuten aiemminkin mainitsin, tää kunnon laskeminen ei voi enää jatkua. Ei ole hevosellekaan reilua, että ohjaksissa roikkuu aina joku ihme tyyppi, joka ensin potkii ja sitten kiskoo ohjista (tai ensin kiskoo ohjista ja sitten potkii), ajatuksena saada hevosta "vähän myötäämään". Eilisellä tunnillakin ymmärsin kyllä ihan hyvin, mitä opettaja mulle selitti, mutta toteutuspuolella jäi vajaaksi (jopa siinä määrin, että sanoin lihaksilleni, että jalat alas, jalat alas -> vaikka samalla ne kipusivat kuitenkin siirtymisessä korviin). Huomaan myös sen, että kun yhtään pitäisi ratsastaa jaloilla, ne yhtäkkiä kuolevat alta. Siispä ongelmani kehittymisessä ei yksinomaan ole taidon vaan myös kunnon osalta.
Enkä ole yksin tässä mielipiteessäni, löysin tukevaa informaatiota ystäväni Googlen avulla. Lainaus samaisesta artikkelista: "Usein näkee, että panostetaan valtavasti hevoseen, kuljetuskalustoon ja varusteisiin, mutta ratsastajan oma kunto voi ollaihan riittämätön. Tulokset eivät silloin välttämättä parane, koskaratsastaja ei pysty keskittymään silloin kun pitäisi."
No, tästä viisastuneena liityin sitten eilen kuntosalin jäseneksi. Vuoden kestävä jäsenmaksu ei ole ennenkään ollut kyllin tuskallinen seikka motivoidakseen yksin, mutta koska oikeasti haluan ratsastajana nyt kehittyä (perkl¤(/&) niin pakko kai se on jotain ruveta tekemään??
Haen ensi viikolla kuntosaliohjelman ja alan rehkimään. Tällä viikolla on ma-pe ratsastusta iltaisin, joten se riittäköön...
p.s. Kuntoprojektiinhan ei vaikuta lainkaan se, että vaaka näytti ihan käsittämättömiä lukuja viikonloppuna, eihän? Self-delusion is bliss...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti